tag:blogger.com,1999:blog-94707812011-04-21T21:37:07.402+03:00Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.comBlogger411100tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1124031937643704332005-08-14T17:49:00.000+03:002005-08-14T18:17:02.680+03:00Nyt voi isukki ja äityli huokaista helpotuksesta! Kissoilla on jälleen koti! =) Vaikka olimmekin kaikki hetken kodittomia, niin eivät kissat sitä tainneet edes ymmärtää. Luulivat vain, että nyt ollaan lomalla ja matkustellaan sen vuoksi. Vähän jo mietittiin tuleeko Hesy tms. hakemaan meiltä kissat pois, kun olemme tehneet niistä kodittomia. Enää ei tarvitse miettiä...<br /><br />Kovin oli kissoilla paljon ihmeteltävää, kun nelisen viikkoa sitten kotiin ilmestyi iso kasa pahvilaatikoita, joihin ihmiset alkoivat pakata tavaroita. Hiukan Lillaa moinen huolestutti! Lilla päätti pelata varman päälle ja aina kun lattialla oli avoin laatikko, se yritti pakata itsensä mukaan! =) Hupsu kissa! Ihan kuin muuten olisimme jättäneet hänet heitteille! EI IKINÄ! :D<br /><br />Yalbert ei niin kovasti laatikoista innostunut, mutta ihmeteltävää kyllä sillekin riitti. Kovin äimänä kissat olivat viimeisenä yönä vanhassa kodissa, kun lattialla ei ollut kuin pari petaria sänkynä, televisio ja siivousvälineet. Kaikki muut tavarat olivat kadonneet ja asunnossa kaikui tosi hassusti! Sen verran taisi tyhjä asunto tuntua oudolta, että raskaan muuttorupeaman jälkeen kissat nukkuivat kiltisti koko yön isukin ja äitylin välissä turvassa! =) Se oli niin kovin söpöä! :D<br /><br />Tästä alkoikin sitten evakkoretki. Vanha asunto piti luovuttaa pois ja uuteen oli pääsy kirjattu vasta kahden viikon päähän! Onneksi äitylillä ja isukilla oli loma varattu juuri tähän kohtaan. Lähdimme koko perheen voimin sukulaiskierrokselle ja mökkeilemään! Matkalla havaitsimme, että Yalbertin ahdistus autossa saattaa johtua ilmastoinnista. Ilmastoimattomassa autossa ei huutoa tullut lähellekään niin paljoa. Tosin raskas muuttaminen saattoi olla myös osasyynä siihen, että Yalbert nukkui kovin kiltisti autossa! :D<br /><br />Evakkoretkeä ei kestänyt onneksi kuin viikko ja pääsimme vihdoin uuteen kotiimme. Lilla ja Yalbert lähtivät tutustumaan uuteen ympäristöön ja kovin tottunein ottein. Kovin harmillista vaan oli, että pääsy oli alkuun rajoitettu vain saunaosastolle. Tämä siksi, etteivät kissat olisi jääneet tavaroita kantavien ihmisten jalkoihin! Voi sitä intoa, kun Lilla ja Yalbert vihdoin pääsivät tutkimaan uutta kotiaan toden teolla! =) Oli tosi jännää kun tutut tavarat löytyivät vieraasta paikasta. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun ensimmäinen kierros oli nuuskittu ja uskallettiin sännätä jo avoimen lattian yli! Ja illalla jo pötköteltiin tutulla sohvalla tassut kohti taivasta. :D<br /><br />Uusi koti ja paaaaaljon lisää tilaa kissoille! =) Lilla on oma hullu itsensä ja säntäilee uudessa kodissa jo tottuneesti ympäriinsä sekä yrittää tunkea itsensä kaikista pienimpiinkin koloihin. Yalbert taasen on intoutunut uudesta ympäristöstä oikein kunnolla! :D Yalbertin uusin bravuureihin kuuluu mm. hyppiminen, säntäily ympäriinsä ja hulluttelu! =) Laiskaksi luultu Yalbert on elävöitynyt ja piristynyt todella ihmeellisellä tavalla muuton jälkeen. Nyt voisi jo melkein sanoa, että Hullu-Lilla on tartuttanut sen hulluuden jo Yalbertiinkin! Eikä Yalbertiakaan voi enää haukkua kömpelöksi! Sen verran vakuuttivia loikkia ja hyppyjä se on uudessa kodissa esittänyt! :)<br /><br />Mutta nyt on helpottunut olo! Kissat ovat kotiutuneet ehkä jopa nopeammin kuin ihmiset! =) Liekö sillä jotain osuutta asiaan, että niitä on pienestä pitäen kuskattu eri paikkoihin ihmettelemään...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-112403193764370433?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1121796268790831872005-07-19T20:46:00.000+03:002005-07-19T21:04:28.796+03:00On se vaan niin jännää näiden hullujen kanssa eläminen (ja tällä kertaa sitä mieltä on ihmiset kissoista ;). Oltiin viikonloppuna Tampereen mökillä, ja siellä on pieni avotakka. No, kun siellä oli myös ketterä valkoinen kissa niin tarinan loppua ei uskalla edes arvata... Kyllä, Lilla meni takkaa, ja tällä kertaa jopa hyppäsi hormiin asti. Onneksi tuon idean sai notkea Lilla, Yalbert tuskin olisi päässyt moisesta paikasta pois kankeilla koivillaan...<br /><br />Nyt on edelleenkin kotona kauniin vaalean harmaa kissa ;) Kovasti sitä ensimmäiset päivät yritettiin pestä sekä suoraan raanan alla että märällä pyyhkeellä hankaamalla. Suurin osa noesta saatiin onneksi pois, nyt kun vaan tuo selkä saataisiin puhtaaksi. Tietääkö kukaan hyvää valkopesua kissalle?!? Harmi että kamerat matkaavat tällä hetkellä toisella puolella Suomea (ks. www.neitsyt.info) ettei saatu todistusaineistoa muodonmuutoksesta. <br /><br />Ollaan kotona kovin ylpeitä siitä miten kissat tottelee. Vaikka vaan toisesta huoneesta näkee/kuulee että nyt mennään jo sallittujen rajojen ulkopuolella, niin senkun karjasee ja taas kissut osaa käyttäytyä! Yllättävää! Tämä on osoittautunut erityisen hyödylliseksi nyt muuton alla kun tavarat on ihan missä sattuu. Toisinaan tosi jos pelkkä karjaisu ei riitä, tai on tarpeeksi lähellä esim. tuuppaamaan kissan pöydältä alas niin siitäkös Lilla alkaa mököttämään! Loppupäivä menee niin että arvonsa tunteva neiti pysyttelee hieman kauempana "kun sinä menit koskemaan minun arvokuuteeni ilman lupaa..." On ne naiset joskus hankalia.<br /><br />Lilla ja Yalbert ovat kovin huolissaan koko maailman kissoista joilla on vain 4 varvasta. Miten sillä määrällä voi kissa tulla toimeen?!? Miten niillä pienillä tassuilla voi pysyä pystyssä? Miten niillä tassuilla voi leikkiä narun päässä olevilla leluilla? Peukalon kanssa narusta saa nimittäin hyvän otteen eikä leikittäjä mahda enää mitään. Yalbertin suurin huoli tosin on ruokailu. Nykyään jätkä makaa lötkönä kupin vieressä ja kauhoo nappuloita lattialle lapioillaan, josta ne sitten on helppo syödä suoraan makuuasennosta. Tämä ei voi olla mahdollista vain neljällä varpaalla! Kysymys kuuluukin, miten 4-varpaiset säilyvät hengissä ja syövät ravintonsa kuluttamatta sitä samalla liikaa?<br /><br />Tämän todistusaineiston valossa Yalbert ja Lilla harkitsevat aloittavansa NeliVarpaisten Kissojen Pelastus Ry:n (N.V.K.P.R.). Alustavana tiedusteluna, onko seuraan halukkaita jäseniä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-112179626879083187?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1121344910806840082005-07-14T15:11:00.000+03:002005-07-14T15:41:50.810+03:00Kyllä on ihanaa että on kesä ja lämmin. Parveke on etelään ja siinä on parvekelasit, joten lämpötilat voi näillä helteillä vain arvata... Mutta joka tapauksessa Lillasta on ihanaa maata parvekkeen lämmössä, oih. Ja jos itse satut olemaan lähistöllä niin molemmat kissat tulee mielellään kylkeen nyhjäämään. Ihan kun ei olisi jo tarpeeksi kuuma itselläkin!<br /><br />Paljon on taas aikaa kulunut viime jutusta. Täällä ollaan vietetty kesää sekä kotona että eri mökeillä. Yhdelle mökille kissat saivat oikein oman aitauksen josta pääsee seuraamaan ihmisten (ja koirien) ulkoelämää. Ja juhannukseksi sinne tuotiin oma juhannuskoivukin, tottakai! Ja valjaiden kanssa ulkoilu sujuu jo Yalbertiltakin! Sillä vaan näköjään kestää aina hetken tottua uusiin juttuihin, toisin kun Lilla joka taas helpommin näyttää kyllästyvän asioihin.<br /><br />Kotona on ollut kamala sutina jo monta viikkoa. Kovasti siellä puhutaan muuttamisesta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Mutta ainakin on kivaa kun joka paikassa on pahvilaatikoita ja pussukoita, niiden takaa on hyvä hyökkiä kaverin kimppuun tosi yllättäen! <br /><br />Kissoille sanottiin että seuraavassa kodissa on paljon lisää tilaa tilaa juosta, ja jopa rappuset missä ravata. Tuskin malttaa kissat odottaa, Lilla jopa pakkasi itsensä yhteen pahvilaatikkoon! Sinne se hyppäsi, kävi istumaan ja vaan tuijotti. Hyvä tietää että jos me ollaan lähdössä jonnekin niin kissatkin haluaa mukaan =D<br /><br />Yalbert on kovin iso poika ja sen häntäkin vaan suurenee päivä päivältä. Koko kissa on hassu, kun päällipuolella on kiiltävää ja tosi pitkää karvaa, mutta sitten kun kissa köllöttää selällä (eli Yalbertin tapauksessa suurimman osan päivää) niin näkyville tulee kiharainen lampaanvilla ;) Saas nähdä otetaanko joskus kotiparturikone ja ajellaan kissa kaljuksi että saadaan lämpimät lapaset... no ei sentään, mutta hauska ajatella miten hassun näköinen Yalbert sitten olisikaan!<br /><br />Lilla on kovin reipas nuori neito ja saa vieläkin juoksukohtauksia muutaman kerran päivässä. Nyt ne tosin kestää vaan max. 5 min. Joka paikkaa se yrittää kiivetä, eikä oikeastaan vaan yritä... Se on muutaman kerran mennyt työhuoneen vaatekaapin päälle ihmettelemään ja tiputtamaan tavaroita. Pari kertaa se on saanut kiipeillessään kitarakotelon kaatumaan ovea vasten ja lukinnut itsensä työhuoneeseen (meidän ollessa poissa kotoa). On ollut hauskat ilmeet molemmilla kissoilla kun kotiin tullessa ne onkin eri huoneissa ;)<br /><br />Nyt jännätään että mitä mahtaa kaksikko tuumata kun tavarat siirtyykin uuteen osoitteeseen. Onneksi ollaan matkattu paljon mökeillä ja eri kyläpaikoissa, ja niiden perusteella sanoisin että niin kauan kun vessapaikka on tiedossa niin kissoilla on kaikki hyvin ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-112134491080684008?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1117640215573919482005-06-01T18:03:00.000+03:002005-06-01T18:49:45.136+03:00Vaikka kuinka yrittäisi ohjeista ja neuvoa, niin paras nukkumapaikka on Lillan päällä. Tai ainakin Yalbertin mielestä se on näin. Missä ikuna Lilla onkaan nukkumassa tai makaamassa, niin siihen päälle pitää mennä makaamaan. Jos ei muutoin, niin edes pää laittaa toisen masun päälle. Päivällä voi mennä pahaa maailmaa taas piiloon omaan kantokoppaan. Kantokoppa on paha paikka, jos se on autossa, mutta kotona siellä viihtyy kissatkin. <br /><br />Kun kissat olivat äitylin kanssa kolmistaan kotosalla yhden viikon, syttyi Yalbertissa kamala hellyydenkipeys. Kun isukki oli poissa, niin jatkuvasti piti Yalbertin päästä äitylin syliin. Ja vaikka isukki tuli kotiinkin, niin syliin kiipeäminen jatkuu edelleen! Taitaa Yalbertistakin muotoutua sylikissa, kun vielä vähän aikaa vierähtää eteenpäin. Lillahan jo vähän sellainen taitaa olla.<br /><br /><img src="http://www.kulkas.net/kuvat/lilla2.jpg"><br /><br />Osa Lillan hulluudesta on ilmeisesti tarttuvaa! Muutama yönä on meidän huushollissa herätty siihen, kun jotain tippuu lattialle. Ja kun lähtee tarkistamaan mitä, niin molemmat kissat näyttävät niiiiin viattomilta. "Mitään ei olla tehty!" ne tapittavat silmät ymmyrkäisinä.<br /><br />Makuuhuoneen oven taakse on myös kovin mukavaa raahata kaikkea rapisevaa eteisen lipaston päältä. Ja siitäkös epäilyttävä ääni lähtee, kun leikkii makkarin kynnyksellä korvarenkailla. Lämpömittari ja hiuslenkit saavat myös säännöllisesti kyytiä. Pitäisi keksiä joku hyvä keino, millä kissoja voisi vahtia öisin niin, että itse saisi nukkua. ;)<br /><br />Taas on ollut aika antaa kissoille matolääkettä. Suuresta valinnanvarasta päädyttiin tabletteihin, ja hyvä niin. Nämä kaverit on sen verran helppoja noissa asioissa että eikun tabletti pitkälle suuhu, leuka hetkeksi ylös, ja sinne meni! Ja ollaan kyllä ylpeitä itsestämme, mutta silti, onneksi tänään oli viimeinen päivä. Lillalla alkoi jo vähän mennä hermo koko hommaan.<br /><br />Siivottiin muuten viikonloppuna vaatehuone, ja kun ovi olikin auki (toisin kuin normaalisti) oli se kissojen mielestä kovin hauska paikka. Yhdessä vaiheessa Lilla yritti kovasti kiivetä henkarilta ylimmälle hyllylle. Tämä siis tapahtui n 170cm korkeudessa, ja lähellä ei ole mitään tasoa mistä ottaa vauhtia! Joko Lilla on erittäin ketterä ja nokkela tai sitten se osaa lentää =D<br /><br />Ulkoileminen on myös kissojen mieleen. Tai siis ainakin puolet kissoista (Lilla) pitää siitä. Se toinen puoli (Yalbert) vielä pelkää niin kovin outoja ääniä, ettei siitä ota selvää tykkääkö se olla pihalla vai ei. Viimeisimmällä ulkoiluretkellä Lilla lähti melkein heti seikkailemaan pitkin nurmikkoa uuden flex-narun päässä, kun taas Yalbert uskaltautui kopastaan aina huovalle asti (joka oli levitetty ihan kopan viereen).<br /><br /><img src="http://www.kulkas.net/kuvat/yalbert2.jpg"><br /><br />Lillaakin alkoi jännittää, kun joku päätti porhaltaa ulkoilupaikkamme ohi kävellen tai pyörällä. Piti heti painautua ihan maata vasten (=maastoutua) ja olla paikallaan hiljaa, kunnes äänet olivat menneet. Yalbert näytti tyytyväiseltä vähän kauempana viltin päällä. Se tuoksui onneksi riittävän tutulle, ettei ohikulkijoista tarvinnut sen enempää välittää. =) Lopulta Ylabertin keräsi rohkeutensa ja lähti sekin tutkimaan vilttiä ympäröivää maailmaa. <br /><br />Kissojen kanssa ulkoilemisessa on se hyvä puoli, ettei ulkoiluttajalle tule lähellekään niin kova hiki, kuin koiran kanssa. Paitsi jos on TOSI kuuma päivä. ;D Ja niitä kuumia päiviä odotellessa...<br /><br />Eilen kuulimme suru-uutisen Lillan ja Yalbertin veljestä Samusta. Samu on nyt kissojen taivaassa hiiriä metsästämässä. Sillä oli ollut jonkinlainen hermovika jonka johdosta pikku Samu oli halvaantunut ja lopulta jouduttu nukuttamaan ikiuneen... Hei, hei Samu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111764021557391948?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1116612112880693102005-05-20T20:41:00.000+03:002005-05-20T21:01:52.883+03:00Lillasta on tullut ihan hassu. Se saa pari kertaa päivässä kohtauksen jolloin se juoksee hulluna ympäri kämppää korvat sivulla. Toinen sen suuri intohimo on yrittää hyppiä korkealla esim. ovea vasten. Tiedä sitten mikä päivä se istuu oven päällä kun tulee kotiin...<br /><br />Yalbertista taas on tullut vähän laiskahko (tai ehkä kuka vaan olisi kun Lillaan vertaa). Sillä alkaa varmaan jo leikkaus vähän vaikuttaa. Nyt vaan alkaa olla jo hetket että pitää vähän vahtia ukon syömisiä ettei se pääse pulskistumaan. Sulkapiiskan perässä juostessa alkaa hengästyminen entistä aikaisemmin, joten taitaa poika joutua kuntokuurille. Mutta oma moka, Lillan kanssa voisi kyllä juosta vaikka kuinka ja pitää niin itsensä kunnossa, jos vaan viitsisi. Kenestä lie ottanut mallia?!?<br /><br />Paljon on taas muutenkin ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoittelun. Esim. Lillan mahasta tuli naru lopulta kokonaan ulos (juuri kun mietittiin että pitäisikö soittaa eläinlääkäriin).<br /><br />Helatorstain aikaan käytiin ensin vierailemassa maalla Kärkölässä missä kissat juoksee kuin kotonaan (tai mahdollisesti vielä vähän kovempaa, siellä kun on kunnon suora missä kiihdyttää vauhti äärimmilleen). Sieltä löytyi myös uusi mukava leikkikaveri: Kärpänen! Sen perässä loikittiin pitkin, mutta aina välillä se katosi näkyvistä. Ja silloin kun meinasi hypätä ikkunalaudalle ja sitä kautta kärpäsen kimppuun niin kuuluikin kovaa huutoa...<br /><br />Muutama päivä sen jälkeen Lilla ja Yalbert jäivät kaksin viikonlopuksi kun äippä ja iski lähti kiertämään kavereita ja sukulaisia. Hyvin nätisti olivat kakarat taas kaksi yötä kaksin, ollan oikein ylpeitä.<br /><br />Seuraavana viikonloppuna tultiin töistä kotiin ja pakattiin kissat taas laatikoon. Isiä ei näkynyt missään, mutta Mika ja Leena istahtivat auton etupenkeille ja äiti tuli kissojen kanssa taakse, jee! Yalbert maukui koko matkan mökille, ja Lilla kakkasi varmuuden vuoksi koppaansa. Ja niinkuin ne normaalisti käyttäytyy niin hyvin! Mutta kieltämättä, olihan tuo hyvä keino varmistaa ettei muut ihmiset tule ottaneeksi kissoja, vaan kissattomia kyläpaikkoja on jatkossakin tarjolla reilusti.<br /><br />Mökillä oli edellen se kiva tuttu kiipeilypuu joka viimeksi tehtiin! Ja nyt olikin jännää päästä ulkoilemaan valjaissa, kun kerrankin siellä tarkeni olla eikä missään näkynyt edes lunta! Lilla viipotti kuin vanha tekijä pitkin puskia, mutta Yalbert oli kovin ihmeissään ja kyyhötti paikallaan. Oli siinä äippä ihmeissään kahden kissan kanssa kun toinen juoksisi ja toinen ei sitten millään. Lopputuloksena se, että Yalbert katseli tyytyväisenä mökin pihaa kantokopasta joka oli toisessa kädessä, ja Lilla pääsi tutkimaan paikkoja valjaissa, jotka olivat siis toisessa kädessä. Ja kyllä Yalbert lopulta oli portaiden tolpassa kiinni ja uskalsi ihan itse tulla kopasta pois ihmettelemään. Ehkä sekin joku päivä tottuu ulkoilmaan.<br /><br />Ulkona oli muutakin ihmeellistä, nimittäin yhtäkkiä paikalle tuli kaksi koiraa! Siinä oli ihmettelemistä, mutta onneksi toiset kissat ovat osannee kouluttaa koirat niin ettei ne tule 2 metriä lähemmäs. Siinä on hyvä toisten sihistä ja toisten haukkua toisiaan. Ehkä sitä ajan kanssa joskus vähän totutaan toinen toisiinsa?!?<br /><br />Nyt on ollut äippä koko viikon kovilla kotona kissojen kanssa. Isä on ollut koulutusmatkalla koko viikon, ja etenkin Yalbertille se on ottanut koville. Koko ajan kun äippä on kotona niin Yalbert nyhjää vieressä. Huomenna onneksi tilanne toivottavasti tasaantuu kun saadaan taas koko perhe koolle.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111661211288069310?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1114786711959959222005-04-29T17:41:00.000+03:002005-04-29T18:09:13.310+03:00Niin se aika vaan muuttuu. Kun olin pieni niin kissa-ansa oli sellainen iso laudoista ja vanhoista matoista tehty luukullinen laatikko johon "huijattiin" pieniä villikissoja mökillä, ja jotka sitten mummolan vanhassa tallissa kesytettiin. Nykypäivänä kissa-ansa onkin kissojen tekemä!<br /><br><img src="http://www.kulkas.net/kuvat/lillannaama.jpg"><br> <br />Meillä on kotona muutama kummallinen liukas kohta lattiassa, ja niihin meinaa oikeasti koko ajan liukastua. Ne on tulleet ihan tyhjästä ja ne myös vaihtelee paikkaa. Nyt olemme tulleet siihen tulokseen että kun Lilla ja Yalbert leikkitappelee lattialla niin ne samalla liukastaa sen kohdan lattiasta. Älä kysy miten se on mahdollista, se nyt vaan on näin. Kunnolla kiillotettu parketti voi olla pirullisen liukas! ;D Todellinen kissa-ansa!<br /><br />Naisten ja miesten eroista kinastellaan ihan näin ihmistenkin suhteen, mutta entäs kissat? No, monta asiaa on jo tullut todistettua. Kun hiekkalaatikon vaihtaa uuteen, ja jos se vanha sattuu vielä olemaan uuden vieressä, niin Lilla käy pissalla siellä vanhassa (ei tarvitse siivota), mutta Yalbert painattaa suoraan uuteen. Tässä yksi monista tekijöistä jonka vuoksi Yalbert on myös talon toisena äijänä tunnettu ;)<br /><br><img src="http://www.kulkas.net/kuvat/yalbertirvi.jpg"><br><br />Tänään saimme kissoille lisää muonaa ja toimituksen yhteydessä saapui myös kauan odotettu lelu; SULKAPIISKA! :D Sen perässä on niin kovin kiva juosta. Eivät ole muute lelut (narun perässä oleva hiiri, karvapuuhka) saaneet kissoihin lähellekään sellaista vauhtia kuin tuo "piiska". Sen perässä on kiva juosta matolla, maha mattoa viistäen, kun kynsillä saa hyvän otteen ja käännökset sujuvat nopeasti. Kovin moisessa touhussa vaan hengästyy...<br /><br />Niin, ja kuvagalleria toimii taas! <a href="http://gallery.kulkas.net">Tästä</a> pääsee katsomaan meidän söpöläisiä. Isin ja äidin uudella lelulla kuvia pitäisikin alkaa ilmestyä vaikka kuinka. ;)<br /><br />Kissut ovat alkaneet jälleen syödä! Välissä oli kohtuullisen pitkä kausi, jolloin liha tai säilykkeet eivät tahtoneet maistua. Nyt sydän ja poronliha katoaa lautaselta alta aikayksikön! Kana, joka ennen oli suurta herkkua, tuntuisi nyt taas olevan boikotissa... Kaikki muut säilykkeet on todettu mauttomiksi ja kissoille kelpaamattomiksi, paitsi muutamat kalasäilykkeet. Kala kun tuntuisi näille kissoille maistuvan!<br /><br />Pitääkin ottaa uusi lelu taas kouraan ja lähteä metsästämään hyviä kuvia söpöläisistä. Ja kertaus on opintojen äiti, kuvat löytyvät <a href="http://gallery.kulkas.net">täältä</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111478671195995922?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1114351595950455112005-04-24T16:46:00.000+03:002005-04-24T18:09:54.620+03:00Ja ne pötköt makasi tänään sohvalla. Voitko kuvitella, kaksi kissaa (7 kk) makasivat 3 hengen sohvalla niin ettei siihen mahtunut enää yhtään ihmistä istumaan?!? Yalbert vei miltei 2 ihmisen tilan ja Lilla reilun yhden. Mokomat pötköt ;)<br /><br><img src="http://www.kulkas.net/sohvalla.jpg"><br><br /><br />Lillan maha on jo tosi hyvän näköinen (jos katsot kuvaa tarkkaan niin huomaat että karvat siitä kyllä vielä puuttuu). Se joutui vielä viikko sitten olemaan muutaman yön tötterö päässä silloin kun pieni rupi alkoi irtoamaan ja haava kiinnosti vähän liikaa. Ja toisaaltaan pitämään Yalbertin hyökkäyksen loitolla, kun leikit näytti jo niin hurjilta että kohta se maha aukeaa... Onneksi kaikki pelkomme osoittautuivat turhiksi.<br /><br />Edelleenkin Lillan haavasta tulee pieni naru, tai sitten sinne menee naru, riippuu siitä kysytkö äidiltä vai isältä =D Ei olla vielä päästy yksimielisyyteen siitä miten asian laita on.<br /><br />Kissat hauskuuttaa puuhillaan joka päivä, ja vaikka luulisi että tässäkin asunnossa on kaikki jutut jo kokeiltu, mutta ei... Lilla tässä päivänä eräänä leikki viinipulloa ja makasi sohvapöytänä toimivan arkun päädyssä olevassa viinipullotelineessä kuin viinipullo ikään, pää siinä missä pitäisi olla pullon kaula ja pullon paikalla kroppa suorana. Tähän ei vaan kamera valitettavasti ehtinyt...<br /><br />Yalbertin uusinta hupia on kuljetella lihapaloja pitkin kämppää, mieluiten sydäntä. Lihat on parhaimmillaan sohvalla, mutta myös kengät on hyväksi havaittuja paikkoja. Harmi vaan että kun Lilla tulee leikkiin mukaan se syö aina Yalbertin vaivalla kuljettaman lihan... Mikä tietysti tekee meidän ihmisten elämästä taas pikkuisen vähemmän hermoja raastavaa ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111435159595045511?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1113500491584204472005-04-14T20:12:00.000+03:002005-04-14T20:41:31.586+03:00Lilla matkasi maanantaina eläinlääkärille ja jäi sinne kiltisti nukkumaan kahden aikaan iltapäivällä. Viiden jälkeen pääsimme hakemaan pikkuneitiä, ja vastassa oli aika surkea ilmestys. Lilla makasi kopan pohjalla ihan unessa ja töttörö päässä, maha ajeltuna ja toinen tassu paketissa. Kaikki oli mennyt hyvin, josta taas on kiittäminen Rastilan Tassun väkeä.<br /><br />Päästiin kotiin ja heti alkoi pikkuneiti liikkua. Kovin oli hatarat askelet ja usein piti istahtaa huilaamaan kesken matkan teon. Yalbert oli kovin ihmeissään ja muutaman kerran tuuppasi huilaavan siskon kumoon tassuilla läpsiessään. Taaskaan ei Lilla leikkinyt.<br /><br />Vaikka uni meinasi voittaa niin silti piti päästä vessaan, ja ai autuasta ilmettä kun töttöröpäinen tyttö sinne nostettiin (itse tuskin olisi päässyt reunan yli). Ilta meni nukkuessa ja ihmetellessä huteraa menoa, mutta piristyminen tapahtui onneksi suht nopeasti.<br /><br /> Kun nukutuksesta alkoi pää selviämään ja masuun oli saatu vähän ruokaa ja juomaa, alkoi tötterön kanssa harjoittelu. Kovin se oli outo laitos, eikä siitä voinut edes peruuttaa pois. Ja aina kun käveli seinän vieressä tai kulman taakse, niin matkaan tuli yllättäviä pysäyksiä, kun tötterö tarttui johonkin kiinni. Tästä innostuneena Lilla päätti sitten matkata koko ajan niin, että tötterön alareuna osuu lattiaan. Ja jos ei osu, niin sitten ei liikuta... Tosin, eipä Lillalla muutenkin ollut vielä kovasti menohaluja. Sylissä oli mukava nukkua.<br /><br />Lomaileva isukki jäi Lillan kanssa nukkumaan (tai siis torkahtelemaan) työhuoneeseen ensimmäiseksi yöksi vahtimaan kun kissu yritti peruuttaa tötteröstä pois. Siinä oli uni herkässä, kun jokaiseen rapinaan piti herätä katsomaan, miten tötteröpää pärjää. Seuraava päivä menikin sitten sohvalla television ääressä kissa sylissä. Olihan sentään tätä tapahtumaa varten varattu viikko lomaa...<br /><br />Aina välillä oli pakko ottaa tötterö pois reppanan päästä että se pääsi vähän liikkumaan, syömään ja pesemään. Silmä tarkkana vahdittiin vieressä ettei kieli vaan harhaile haavaa lipomaan. Näytti kyllä siltä että enemmän ihmetystä riitti posliinimahassa kuin itse haavassa. Alkuun kyllä monasti tuli peseminen keskeytettyä, ennen kuin huomattiin, ettei sitä haavaa nuoltukaan, vaan karvoja sen ympäriltä.<br /><br />Töttörön takaisin pukeminen olikin sitten toinen juttu. Moista koppaa ei Lilla olisi halunnut päähänsä millään ja sen laittamista vastaan taisteltiin kaikin voimin ja kynsin. Siinä tuli isukin kädet naarmuja täyteen ennen oikean tekniikan löytämistä. Mutta lopulta Lilla joutui antautumaan ja inhottava tötterö saatiin paikalleen...<br /><br />Tiistaina Lilla oli jo ison osan päivää ilman tötteröä (tiukan vahdinnan alla) ja nukkui pitkiä pätkiä. Yalbert yritti välillä haastaan leikkiin mutta eipä potilas vielä jaksanut... Yalbert osoitti välillä mustasukkaisuuden merkkejä ja vaati itsekin tavallista enemmän hellimistä.<br /><br />Keskiviikkona taas herättiin aamulla ja otettiin töttörö pois ja sitten alkoi rumba! Lilla juoksi ympäri kämppää kuin heikkopää, ja sama vauhti jatkui melkein koko päivän. Yalbert oli tyytyväinen kun pitkän tauon jälkeen pääsi oikein kunnolla vauhtiin. Välillä kissojen leikki hirvitti, ettei se vaan saa haavaa aukeamaan, mutta onneksi ei. Yöksi Lilla kuitenkin joutui vielä ottamaan ison pahan töttörön päähänsä.<br /><br />Tänään ollaan oltu ilman tötteröä taas koko päivä, ja ollaan kyllä ilman hökötystä myös yö. Eipä tuo näytä haavaansa koskevan, ja saa se paremmin nukuttuakin ilman purtiloa. Ja sitä paitsi, Lilla pärjää silloin myös Yalbertin hyökkäyksille. Tosin aika rauhassa on Lilla saanut tötterö päässä olla. Ei ole Yalbert oikein uskaltanut käydä päälle, kun sisko on niin kovin outo...<br /><br />Onpas itselläkin huojentunut olo kun molemmat kissat on nyt leikattu ja se ruljanssi onneksi täytyy käydä läpi vain kerran ;) Ja vielä kun kaikki on sujunut niin hyvin (koputtaa puuta).<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111350049158420447?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1113123733305624892005-04-10T11:47:00.000+03:002005-04-10T12:02:13.306+03:00Koko tämä viikko on kuulunut purinaa, kurinaa ja maukunaa. Pikku-neiti Lilla on saanut ensimmäisen kiimansa, ja on ollut välillä itsekin ihan hätää kärsimässä hormooniensa kanssa. Ette voi usko miten hankalaa on jopa oviaukosta kulkeminen kun pitää olla puskemassa molempia karmeja ja silti yrittää mennä eteenpäin?!?<br /><br />Lilla on onneksi ollut aika hiljainen kurnuttaja kiimansa kanssa, joten olemme saaneet nukkua yömme rauhassa. Välillä tosi Yalbert näyttää epätoivoiselta yrittäessään saada Lillalta hetken rauhaa ;) Yalbert ei vaan pysty käsittämään miksei Lilla leiki? Toinen yrittää hyökkiä ja juosta ja toinen vaan tyrkyttää peräänsä ja kurnuttaa. Niinpä olemme tällä viikolla saaneet itse tuntea Yalbertin kynsiä ja hampaita käsissä ja jaloissa... nyt taas tosin vähenevissä määrin kun Lilla alkaa normalisoitua.<br /><br />Saatiin onneksi kiima kunnialla läpi, huomenna onkin jo Lillan vuoro mennä leikattavaksi. Yritys tosin oli niin ettei koko kiimaa olisi vältäämättä ehtinyt edes tulla, mutta ei tuo nyt haitannut kun tyttö oli niin nätisti. Jotenkin vaan kaikki nettikeskustelut aiheesta on tuonut kovin hankalan mielikuvan kiimaisista tyttökissoista jotka huutaa yöt läpensä ja merkkailee pitkin. Onneksi kaikelta tältä vältyttiin ja molemmat kissat on edelleen niin helppoja kun on ollut koko ajan.<br /><br />Lähiviikkoina on tullut sellainen olo että itse asiassa Yalbert taitaa olla meidän perheen humoristisin olio. Sillä on rutkasti arkipäivän huumoria kun se rakentelee meille pikku kepposia ja on vielä niin viattoman ja hauskan näköinen jälkeenpäin. Tuntuu siltä että se suunnittelisi kaiken ennalta. Yhtenäkin iltana kun isukki riiputti jalkaa sohvalta, ja jalassa roikkui sukka vain puoliksi paikallaan, niin yhtäkkiä Yalbert kulki muina miehinä ohitse ja nappasi sukan sujuvasti matkaansa! Siinä oli äipällä naurussa pitelemistä, isä sen sijaan ymmärsi jutun hauskuuden vasta muutaman päivän hauduttelun jälkeen... =D<br /><br />Ensi yönä alkaa taas kissojen paasto, ja Lillalla on leikkaus iltapäivällä. Iskä on koko viikon lomalla, joten kotona pystytään hyvin valvomaan potilaan ja haavan paranemista. Toivottavasti Lillankin leikkaus sujuu hyvin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111312373330562489?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1112459250256185742005-04-02T19:00:00.000+03:002005-04-02T19:27:30.256+03:00Oltiin tosiaan pääsiäisenä mökkeilemässä, ja kissojen kiipeilyteline sai jo ensimmäisen osansa. Nyt siellä on iso tolppa lattiasta kattoon päällystettynä kokolattiamatolla, jota pitkin Lilla ja Yalbert kiipesi koko loman ylös ja alas ja ylös ja alas... (Kunhan ensin keksittiin, miten se alaspäin kiipeäminen tapahtuu.) Käytiin myös ulkoilemassa, mutta se meni Yalbertin osalta taas vähän seisoskeluksi, Lillaa tosin kiinnosti etenkin ne kohdat joista lumi oli jo sulanut.<br /><br />Irja-täti kävi loman aikana katsastamassa kissat, ja heti alkoi kissaihmisenä tutkailemaan niitä ihan toisella silmällä. Ne on kuulemma niin erilaisia kuin normaalit maatiaiset (itse ollaan jo niin totuttu) että kyllä Lillassa ja Yalbertissa täytyy olla jotain jalorotuisempaa kissaa mukana! Kissakirjoja tutkittuaan Irja tuli siihen tulokseen että kyseessä täytyy olla <a href="http://www.finragdolls.net/">Ragdol</a><a href="http://www.finragdolls.net/">l</a>. Etenkin Yalbert näyttää samalta jo ulkoisestikin (karva, pitkä selkä ym.), ja siinä täsmää ragdollin perusominaisuus: rentouttaa itsensä kokonaan esim. sylissä ollessaan! Muutenkin Yalbert on kovin koiramainen, Ragdoll tyyliin, raahatessaan vessaharjaa perässään olohuoneeseen. ;) Oli siinä isän ja äidin silmät ymmyrkäisinä, että mitä se meidän poika sieltä oikein tuo tullessaan! Harja oli siis otettu telineestä ja raahattu n. 5m mukana...<br /><br />Niin, ja Ragdoll voi kasvaa jopa 4 vuotiaaksi asti ja aina liki 10 kiloon saakka. Eihän ainakaan meidän pikku Yalbert?<br /><br />Lillasta on mitä ilmeisimmin kasvamassa iso kissa! Tätä uumoilee kovasti sen levottomaksi käynyt käyttäytyminen. Ja vaikka kuinka leikattu Yalbert onkin, niin jo taas kiinnostaa kovin kovasti tuo Lillan takapää... Tämä taasen tarkoittaa sitä, että Lilla joutuu piakkoin myös leikkauspöydälle. Isä jo varaili itselleen lomaviikon töistä, että saa rauhassa makoilla kotosalla toipilaan kanssa. Mikäs sen mukavampaa...<br /><br />Parveke on nyt pop, kun siellä vihdoin tarkenee olla. Etenkin Lilla nököttää siellä tuolilla kahdella jalalla ja ihmettelee oravia parvekelasien takaa. Sitten se tulee sisälle ja alkaa kertoilla purisevalla äänellä mitä kaikkea ikkunasta näkyi ;)<br /><br />Kovasti ovat kissat taas kasvaneet. Melkoinen hymy vääntyi naamalle, kun kameran uumenista löytyi filmi, johon oli kuvattu kissojen tiimellystä parin kukauden takaa. Kovin olivat naama kapoiset ja karvoja paljon vähemmän. Muutama tuore otos vertailukohtana sitä sitten kovasti hihiteltiin. =) Ja Lillan "TÄÄLLÄ VARTION MINÄ"-ilme oli myös päätynyt filmille.<br /><br /><img src="http://www.kulkas.net/leijona2.jpg" /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111245925025618574?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1111428109998149242005-03-21T19:51:00.000+02:002005-03-21T20:01:50.000+02:00Kävipäs Lillalle köpelösti tässä päivänä eräänä. Tyttö meni reippaasti vessaan tarpeilleen ja siellä häärimisen kesken kuului *rumps* ja katto siirtyi pois paikaltaan! Lilla katseli silmät pallona ympärilleen että mitä oikein tapahtui? Eipäs enää pissattanutkaan yhtään! Katto nostettiin paikalleen, ja seuraavan kerran kun Lilla oli vessassa niin Yalbert makasi lötkönä katon päällä varmistamassa Lillan pissaturvallisuutta.<br /><br />Riiviöt (lue: Lilla) on tehneet temppujaan lähes joka päivä. Muutamana päivänä on kiskaistu verho alas hyvällä ryminällä, ja tänään taasen tippui kylppäristä kukka korkealta telineeltä suoraan pesukoneen päälle, mitäs roikutti lehtiään niin alhaalla! Eikä multaa sitten ollutkaan kuin joka paikassa...<br /><br />Nyt ollaan siirrytty ruokailemaan vain kerran päivässä, kun eipä se ruoka tuntunut niin kovin usein maistuvan. Raksubaari on avoinna 24/7, mutta lihaa ym. märkää ruokaa saadaan nyt vain iltaisin, ja näyttää vähän paremmin kelpaavan. Yalbert tosin edelleenkin juoksee joka aamu keittiöön kiehnäämään jalkoihin ;) Se vaan haluaa että sille annetaan ruokaa, mutta ei ymmärrä että sitten se ruoka pitäisi myös syödä. Vaikka eipä sitä aina tajuta vieläkään...<br /><br />Pääsiäiseksi lähdetäänkin taas kyläilemään erinäisiin paikkoihin. Toivottavasti saadaan rakennettua kissuille hienot kiipeilysysteemit mökille aittaan ja riittävästi rohkeutta kohdata yksi mäyräkoira!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111142810999814924?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1110709933997948842005-03-13T12:14:00.000+02:002005-03-13T12:32:14.000+02:00Lilla ja Yalbert täyttävät tänään 1/2 vuotta, onnea! Torstaina tuli oikein kaksi korttia, toinen Lillalle ja toinen Yalbertille, kiitos niistä kuuluu Elinalle! Taisipa siinä samalla muistuttaa äippää ja isukkiakin moisesta tapahtumasta...<br /><br />Yalbert alkaa nykyään olla kissoista rauhallisempi osapuoli, tainut leikkaus tehdä tehtävänsä. Lilla saa lähes joka päivä jossain vaiheessa hepulin ja juoksee hulluna pitkin kämppää. Nyt tässä jo mietitään että josko Lillankin pian leikkaisi, että sekin rauhoittuisi ja leikit muuttuisivat tasapuolisiksi, ja ettei Yalbert pääse kovasti pyöristymään kun kuitenkin samaa ruokaa syövät. Sen jälkeen voisi pikku hiljaa vähentää ruokailuja, kun leikkauksen jälkeen aina aineenvaihdunta vähän hidastuu.<br /><br />Eilen sattuikin jännä juttu! Vanhemmat lähtivät illalla kävelylle (joka jo itsessään on aika jännä juttu) ja kun tultiin kotiin niin olikin vain yksi kissa ovella vastassa. Lilla siinä otti vastaan lenkkeilijöitä, mutta missä on Yalbert?!? Alettiin huutelemaan Yalberttia ja kierrettiin kämppää, mutta kissaa ei kuulu eikä näy! Loppujen lopuksi katsottiin työhuoneesta, jonka ovi oli kiinni niin kuin se on aina kun kissat on kaksin, ja jonka isä oli tarkastanut ennen oven sulkemista, ja siellä se Yalbert oli! Onneksi ollaan laiskoja lenkkeilijöitä ja oltiin poissa vain noin 30 min, muuten olisi voinut tulla pahaa jälkeä... Mutta hyvin näytti kissat tulleen toimeen yksikseenkin ;)<br /><br />Ollaan tällä viikolla nukuttu muutama yö työhuoneessa (älä edes kysy miksi..). Normaalisti kun ollaan kotona niin kissat pääsee myös työhuoneeseen, mutta niiden kanssa ei voi nukkua! Se on todistettu jo aiemmin kun niitä joutui keskellä yötä kantamaan pois riehumasta... No, nyt kuitenkin kissat jäi kiltisti nukkumaan omalle puolelleen, mutta keskellä yötä alkoi oven raapiminen ja maukuminen. Loppujen lopuksi haettiin vesipullo, ja sitten vuorotellen noustiin oven raosta suihkimaan kun *raaps, raaps* kuului. Yalbert lähti aina pinkomaan, mutta Lilla yritti läpi vesimuurinkin, ja kerran jopa onnistui! Äippä joutui vähän ottamaan niskasta kiinni että sai palautettua nopean ja ketterän kissan omalle puolelleen, ja loppuyöstä sitä nähtiin unta kuinka Lilla oli suuttunut ja sähisi äidille moisesta kohtelusta! Onneksi aamulla kaikki oli hyvin eikä Lilla näyttänyt edes muistaneen koko öistä episodia. Nyttemmin olemme siirtyneet nukkumaan takaisin omaan makuuhuoneeseen ja öinen juokseminen on kodissamme taas loppunut.<br /><br />Tänään on luvassa kissuille herkuttelua suuren juhlan kunniaksi. Eivät vaan valitettavasti osaa oikein nauttia hienoista herkuista joita on hankittu vaan natustavat omia raksujaan tyytyväisinä. Hassuja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111070993399794884?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1110212815613020742005-03-07T18:06:00.000+02:002005-03-07T18:26:55.613+02:00Isä ja äiti olivat röyhkeitä ja lähtivät risteilylle melkein ilman ennakkovaroitusta. Kissuille varustettiin ylimääräinen hiekkalaatikko ja reilusti ruokaa kippoihin. Vesikuppi pestiin ja täytettiin ääriä myöden; joutuisivathan kissut sentään olemaan yksin yli puolitoista vuorokautta. Täytyy sanoaa, että hiukan kyllä jännitti lähteä matkaan...<br /><br />Pelot olivat kovin turhia! =) Ilmeisesti kotiinpaluumme vain häiritsi kahden veijarimme uneksimista. Kovin unista ja häiriintynyttä naamaa Lilla ja Yalbert näyttivät, kun palasimme kotiin. Heräämiseen ei kuitenkaan mennyt kuin tovi ja sitten alkoikin taas tuttu ralli sellaisella vauhdilla, että välillä melkein jo hirvitti. Tosin sitä rallia ei kovin pitkään ehditty katselemaan, kun oli aika pakata ruoat, tavarat ja kissat laukkuihin ja suunnata maalle...<br /><br />Maalla olikin taas hetken aikaa jännittävää. Paikka vaikutti jotenkin tutulta, mutta oli kuitenkin kovin outo. Hetken ihmettelyn jälkeen uskallettiin jo leikkiäkin vähän. Lopulta kissulit ehtivät ihan reippain mielin jo takkaankin. Tästä todisteena olivat Lillan harmaiksi värjääntyneet tassut... ;D<br /><br />Maalla on paljon asukkeja. Osa näistä on kissoja. Oli siinä ihmettelmistä, kun ikkunan ulkopuolella oli kissoja ja ikkunan sisäpuolella oli kissoja! :D Eivät tainneet kissat kummallakaan puolella ikkunaa oikein ymmärtää, mitä kissat siellä toisella puolella tekivät. Ulkona käynti tuntui olevan ihan yhtä outoa. Yalbert ei juurikaan uskaltanut edes liikkua ja Lilla otti vain muutamia askelia. =) Kylmä ilmeisesti ei ollut kivaa ja pian kissat pääsivät takaisin sisään... Tulihan taas kokemuksia.<br /><br />Automatkailuun kissut ovat jo onneksi tottuneet. =) Helpottaa kummasti näitä retkiä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-111021281561302074?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1109403062639621292005-02-26T09:17:00.000+02:002005-02-26T12:53:03.630+02:00Eilinen päivä olikin kovin jännittävä! Aamulla katosivat ruokakupit keittiöstä ja sen jälkeen ihmiset lähtivät töihin. Ruokakuppeja ei sitten näkynytkään ennen iltaa. Kovin kummalista, mitä tämä oikein tarkoittaa!<br /><br />Klo 17 oli sovittu tapaaminen eläinlääkärin kanssa. 12 tuntia ennen tapaamista piti lopettaa syöminen ja juominen. Vaikka Yalbert olikin tällä kertaa ainoa potilas, joutui Lilla samalla kuurille käytännön syistä. Taisi kuurista saada osansa vanhemmatkin, sillä eivät hekään kehdanneet syödä, kun kissat joutuivat olemaan ilman ruokaa. Lilla selvisi urakasta kovin helpon oloisesti, kun taas Yalbert vaati ruokaa vähän väliä!<br /><br />Kun iltapäivällä molemmat kissut oli pakattu kuljetuslaatikoihin, alkoi jännittävä matka. Taisi ihmisiä hermostuttaa koko matka enemmän kuin pienokaisia. Eihän kissuilla ollut aavistustakaan mitä oli tapahtumassa. Eläinlääkärin vastaanotolle päästyä oli ensimmäisenä vuorossa punnitus. Yalbert painoi 3 kg ja Lilla 2.14 kg, on sisaruksissa jonkin verran kokoeroa. Olisikin mielenkiintoista tietää mitä Tiiti-emo on painanut, Lilla kun on kovasti äitinsä oloinen... Satutko Elina muistamaan?<br /><br />Kun punnitus oli hoidettu, niin Yalbert sai ensimmäisen piikin. Sen piti olla rauhoittavaa lääkettä, mutta meni aika tovi, ennenkuin Ylabert oikeasti rauhoittui. Tuli siinä ennen nukahtamista pienen pieni oksennuskin, ja korvat alkoi lerputtaa, mutta se on aivan normaalia. Kipulääke vielä ja Yalbert oli valmis kohtaamaan operaation...<br /><br />Noin 30 minuutin odottelun jälkeen saavuimme takaisin eläinlääkärin vastaanotolle kuulostelemaan joko leikkaus olisi ohi. Iloksemme huomasimme, että leikkaus oli sujunut vallan mainiosti ja Ylabert oli jo hiukan hereillä. Raukalle oli tosin vaikeat ajat, kun pää oli vielä utuisen oloinen ja jalat eivät tahtoneet kantaa. Paperityöt tuli hoidettua ja samalla tarkistettua mikrosirun tunnistetiedot. Siitä alkoi kotimatka...<br /><br />Lääkäriretki sujui kaikin puolin mainiosti! Isot kiitokset Rastilan Tassun mukavalle henkilökunnalle! Ei tainnut poika tajuta mitä lääkärille jälkeensä jätti ;) Saatiin sentään mukaan vähän nameja tilalle. Päästiin lähtemään tokkuraisen kissan kanssa kotiin jo ennen kuutta.<br /><br />Kotona potilas yritti heti heikoilla voimillaan -minnekäs muualle kuin- ruokakupille! Siitä tiesimme että Yalbert on kunnossa ;) Mutta eihän vielä saa syödä kun ei ole kunnolla herännytkään! Kävi vähän sääliksi nälkäistä Yalbertia ja niinpä annoimme sille vähän maitoa, ja sen turvin Yalbert jaksoi nukkua noin tunnin ennen seuraavaa pyristelyä.<br /><br />Ilta meni Yalbertia seuratessa. Välillä se nukkui toisen vanhemman sylissä 30min-1h ja sitten käytiin kävelyllä keittiössä vähän syömässä, vahdittiin ettei potilas pääse hyppimään, ja taas nukkumaan. Kymmenen aikaan illalla alkoi poika olla siinä vaiheessa että ei enää niin vahdittu vaan annettiin kaverin kuljeskella ja syödä omia aikojaan.<br /><br />Lilla oli koko illan ihan ihmeissään että mitä tapahtuu. Se pysytteli aika lailla omissa oloissaan, mutta vaikutti tosi tyytyväiseltä kun sen välillä haki syliin paijattavaksi. Aina kun Yalbert lähestyi niin Lilla lähti karkuun! Ilmeisesti eläinlääkärin hajut ja tokkurainen velipoika oli liikaa Lillan ymmärrykselle. Tänä aamuna se on kyllä saanut kokea eilisen illan edestä Yalbertin hyökkäyksiä =D<br /><br />Tänään siis kaikki on taas hyvin eikä leikkauksesta ole tietoakaan. Sisarukset on taas ylimmät ystävykset ja leikit jatkuvat välillä liiankin rajusti (Yalbert ei taida tajuta kuinka kovaa puree kun sillä kipulääke vaikuttaa vielä pari päivää...) Leikkauksen yhteydessä Yalbert sai tosiaan tunnistesirun vasemman korvan taakse, kun ei täällä suuressa kaupungissa eläinlääkärillä ollut enää tatuointilaitteita...<br /><br />Nyt saa Lilla kasvaa rauhassa, ja hyvä niin kun se on vielä niin pieni. Varmaan tuossa kuukauden-kahden päästä on Lillalla edessä oma operaationsa, sillä vaan hieman suuremmassa mittakaavassa kuin mitä veikalla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110940306263962129?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1109171282279263732005-02-23T17:01:00.000+02:002005-02-23T17:08:02.280+02:00Ollaan tässä muutama päivä seurailtu Yalbertin touhuja vähän tavallista tarkemmin. Kovin usein poika löytyy Lillan luota, joko Lillan päältä selkä köyryssä tai sitten nenä ja kieli pitkänä toisen takapuolessa... No, tuloksena on se että perjantaina klo 17. mennään Yalbertin kanssa katsomaan eläinlääkäriä ja tullaan takaisin kotiin muutamaa miehistä pallukkaa pienempänä (joista muuten toinen on musta ja toinen valkoinen ;) Sitten ei tarvitse meidänkään niin silmä kovana vahtia, ja pääsee Lillakin helpommalla.<br /><br />Tehtiin eilen illalla muitakin tutkimuksia kissoille, tuloksena se että molemmilla heiluu hampaita! Nyt tietysti joku aamu jalan alla pistää...<br /><br />Kivaa, kohta on kissat isoja ja rauhoittuu! Rauhoittuhan?!? Edes vähän....?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110917128227926373?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1108966241532957832005-02-21T07:50:00.000+02:002005-02-21T08:10:41.533+02:00Kaksi kissaa nukkuu vierekkäin sohvalla, mistä tietää kumpi kissa on tyttö ja kumpi on poika?<br /><br />Vastaus: Se joka makaa selällään pää kenossa ja kuorsaa on poika, ja se joka on siistillä pienellä kerällä on tyttö! =D<br /><br />Meillä tämä ainakin on totisinta totta. Jo useampana iltana Yalbert on kuorsauksellaan häirinnyt meidän iltaista television katselua ;) Lilla ei ikinä voisi kuorsata!<br /><br />Yalbert on muutenkin aika huoleton kaveri. Aina kun se juoksee syliin tai sylistä pois niin pienen pienet kynnet tuntuu mukavasti jalassa :/ ja meillä kuitenkin leikataan kunsiä säännöllisin väliajoin... Lillan tassut taas tuntuu niin ihanan pehmeiltä kun se töpöttää niillä lapasillaan menemään. Nykyään Lillan uusin juttu on tulla makuulla olevan ihmisen rinnan päälle makaamaan, laittaa pää ihan ihmisen pään viereen ja taputella tassulla sen nenää ;)<br /><br />Yalbertilla riittää virtaa ja välillä joudutaan pelastamaan Lillaa Yalbertin kiusaksesta, se rontti kun ei antaisi siskolle hetken rauhaa! Välillä Lilla kyllästyy veikkaan, urahtaa ja lähtee etsimään rauhallisempaa paikkaa. Yalbertille on selkeästi tärkeää että se saa olla Lillan lähellä, toisin kuin Lillalle näyttää hyvin riittävän myös ihmisten seura. Ollaankin mietitty että Yalbert olisi varmaan ollut hankala tapaus ainoana kissana... Mutta vaikka Yalbert on välillä kova kiusanhenki (kohteenaan niin ihmiset kuin sisko) niin on se kyllä vaan niin rakastettava persoona, isolla Peellä.<br /><br />Viime yönä oli saaneet tulppaanit kyytiä. Kukat on olleet pöydällä jo viikon ihan rauhassa, mutta nyt kun ne olikin vähän kuivahtaneet niin jo oli terälehtiä pitkin pöytää ja sen ympärillä. Luulen että sitä ei kuitenkaan oltu juuri syöty, vaan kuivista kukista oli irronnut kivoja "leluja" kun niitä vähän läpsi. Onneksi oli tänään aikainen aamu ja leikki loppui aika lyhyeen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110896624153295783?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1108745144298447092005-02-18T18:29:00.000+02:002005-02-18T18:45:44.303+02:00...ja suloisimpiakin! Ja nyt se on oikein todistettukin!<br /><br />Meillä on nyt lähiaikoina käynyt paljon ihmisiä kylässä ja kaikki ovat olleet kanssamme samaa mieltä. Lilla ja Yalbert tutustuvat vieraisiin reippaasti jo eteisessä, ja tunkevat vieraiden väliin sohvalla rapsutettavaksi, ja yllättäen vievät kaiken huomion sekä ihastukset itselleen. Välillä tietysti vähän harmittaa että eikö äidin ja isän sylissä olekaan mitään hienoa maagista kosketusta... mutta toisaaltaan voidaan ylpeänä vieressä katsella eteviä lapsosia =D<br /><br />Arki rullailee oikein mukavasti kissojen kanssa. Ne riekkuu pitkin kun ollaan kotona ja yöt nukutaan kiltisti. Yön nukkuminen on saatu todistettua sillä, että jos iski päivystää ja joutuu ramppaamaan pitkin yötä niin seuraavana päivänä kissat on ihan uuvuksista yöllisestä vahtimisesta. Ja joku on joskus väittänyt että kissat olisi yöeläimiä...<br /><br />Lilla tipahtelee vessanpönttöön jo hyvällä rutiinilla, Yalbert puolestaan oppi yhdestä kerrasta. Työhuone on nyt tosi kiva paikka kun sinne vihdoin pääsee, ja joskus pidetään siellä ikkunaa auki parvekkeelle (siis niin että kissat pääsee ikkunasta partsille), ja talvi-ilma vasta antaakin lapsosille virtaa!!! Onneksi heti ikkunan alla on vierasvuode jossa Lilla nukkuu varmuuden vuoksi keskellä sänkyä ettei tipahda (leveyttä "vain" 140cm). Se näyttää aika hassulta ;)<br /><br />Ruoka maittaa hyvin, toisaaltaan nyt on alkanut vanhemmillekin selvitä että mitä kannattaa antaa ja mitä ei... Jauhelihat on vaihtuneet suikaleisiin, ja etenkin kanasuikaleet katoaa lautaselta salamavauhtia! Raksut tekevät edelleen hyvin kauppansa, ja tähän mennessä niitä on syöty jo 6 kiloa! Piti oikein käydä ostamassa lisää pari isoa säkkiä... Mutta pitäähän sitä syödä että kasvaa isoksi (jonka ainakin Yalbert on ymmärtänyt hyvin).<br /><br />Ensi kuussa vauvat täyttää jo puoli vuotta, ihan kummallista, eikö ne pysykään lapsina koko ikää?!? Kohta alkaa olla jännät paikat ihmetellä että koskas viedään Lilla leikattavaksi...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110874514429844709?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1107532543524747502005-02-04T17:32:00.000+02:002005-02-04T17:55:43.526+02:00Tästä on tullut jo ihan arkipäivää, että Lilla äkkiä maukaisee toisesta huoneesta ja kiirehtii äkkiä syliin hellittäväksi. Ihan kuin se huutaisi "syli vapaaksi, täältä tulee Lilla!". Hassu katti. Muutenkin Lilla juttelee nykyään tosi paljon ja oikein keimailee että tule nyt mua vähän silittämään. Ja sitten kun sitä rapsuttelee niin se pyörähtää selälleen ja mahasta silittäessä koko kissa näyttää siltä että kohta halkeaa omaan hyvään oloonsa. Ja Lilla osaa kyllä ottaa rapsutuksensa kiertämällä sylissä ja purisemalla, jos et sitä huomaa niin se puree vaikka parrasta jos tilanne vaatii! (tämä siis tietysti jos sitä partaa on, eli isillä on mutta äidillä ei ;) <br /> <br />Yalbert on monesti tyytyväinen siihen että saa olla sohvalla vaan kyljessä kiinni nukkumassa. Ei sitä häiritse jos ei koko ajan olla rapsuttamassa. Mutta huomionsa kyllä tämäkin kissu osaa ottaa sitä halutessaan... Tässä yhtenä aamuna kun isukki oli aamupuuhissa vessan altaalla niin Yalbert hyppäsi altaaseen - ja komennettii pois. Eipä poika siitä lannistunut vaan hyppäsi uudestaan - ja komennettiin pois. Vielä se jaksoi kolmannenkin kerran yrittää - ja komennettiin pois. Sen jälkeen Yalbert alkoi raapia eteisen puulaatikkoa, ja nythän se sitten huomattiin ja kannettiin olkkarin raapimapuulle! <br /> <br />Nykyään ihmiset huomataan muutenkin paremmin kuin ennen, ulko-ovellakin ollaan aina heti vastassa kun sieltä joku tulee (melkein tungetaan rappukäytävään asti..). Jos keittiössä tapahtuu jotain niin Yalbert on varmasti silmä tarkkana seuraamassa. Yleensä se vielä menee pöydän alle keittiöjakkaralle istumaan ja vähän väliä kuuluu 'kops' kun reppana lyö päästä pöytään... ei ihme jos on välillä vähän ruuvit löysällä! Lilla taas vahtii kylppärissä jokaista liikettä, ja on muutaman kerran hypännyt suihkun aikana kylpyammeen pohjalle ihmettelemään, eikä yhtään ole haitannut vaikka tassut on monta senttiä veden alla... <br /> <br />Hassuja persoonia nuo 'ei enää niin pienet' katit. Toivottavasti pysyvät jatkossakin yhtä sosiaalisina kuin mitä nyt ovat, ei ole ainakaan tylsää kotona =D <br /> <br /> <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110753254352474750?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1107161505521863122005-01-31T10:37:00.000+02:002005-01-31T10:51:45.520+02:00Lilla ja Yalbert olivat viikonloppuna kaksin kotona kun vanhemmat olivat viettämässä laskettelulomaa. Perjantaina aamulla aikaisin ovi sulkeutui perässä. Kun ovi lauantaina seuraavan kerran aukesi niin sieltä tulikin Paula! Tässä Paulan kertomus kissujen hoidosta: <br /> <br />"Kerron tässä vielä vähän meidän hauskasta tapaamisesta kisujen kanssa. <br />Molemmat naukulaiset olivat ovella tulijaa vastassa. Olivat selvästi <br />olleet nukkumassa, sen verran pöllähtäneen näköisiä olivat. Heti alkoi <br />kova hyrräys ja nuuskinta varmistukseksi kuka tuli. Jätin laukkuni <br />lattialle tasku auki ja jompikumpi naukulaisista oli löytänyt sieltä <br />hiuslenkin. Olipa kiva vetää lankoja ulos hiuslenkistä! Leikki loppui <br />lyhyeen kun Paula-täti huomasi näpistyksen ja vandalismin. Aika <br />viikareita! <br /> <br />Huomasin heti, että matot oli juostu rullalle ja vessahiekkaa oli <br />levitelty eteiseen. Vauhdikas perjantai-ilta ollut siis tyypeillä. <br />Keittiössä kissakuppi oli tyhjä, mutta raksuja oli miltei täysi kuppi. <br />Askeleita piti hieman varoa kun Yalbert pyöri jaloissa. Ei osaa <br />pikkuveikko vielä yhtään varoa jättiläistä! <br /> <br />Yalbert jäi seuraamaan ruoan lämmitystä ja Lilla keikkui sillä välin <br />jossain toisaalla. Heti kun laitoin kupin lattialle, niin Yalbert alkoi <br />syömään hyvällä ruokahalulla siskon seuratessa kauempaa. Nostin <br />Lillankin kupille ja sitten molemmat söivät kiltisti. <br /> <br />Kun putsasin hiekkaa sain pienen apulaisen. Lilla kauhoi hiekkaa sitä <br />mukaa pisupallojen päälle kun sain niitä kaivettua pintaan. Tottakai <br />tällainen apu ei ollut tervetullutta, vaan jouduin nostamaan pikkuapurin <br />kaksi kertaa eteisen puolelle. Hassu kissa! Lopulta kaivoin imurin esiin <br />saadakseni vessaan ja eteiseen viskellyt hiekat pois. Ensireaktioinaan <br />Lilla nuuski imuria, mutta Yalbert ryntäsi samoin tein vehkeen nähtyään <br />johonkin piiloon. Kun sammutin imurin, tuli Yalbertkin pois piilostaan. <br />Ei se ollutkaan niin kamalaa! Lilla tykkäsi istua märässä lavuaarissa. <br />Taitaa olla melkoinen vesipeto. Ruoallakin uitti tassuaan vesikupissa. <br /> <br />Sitten olikin seurustelun aika. Kävin sohvalle istumaan ja kirjoittamaan <br />tekstiviestiä. Kisut huomasivat, että en kiinnittänyt heihin huomiota, <br />joten kiipesivät syliin puskemaan ja hyrräämään. Lopulta laitoin <br />puhelimen pois ja sitten hyrräiltiin ja rapsuteltiin porukalla. Kun <br />nousin lähteäkseni, alkoi mahdoton juokseminen ja hyökkäily toisen <br />kimppuun. Jätin lapsukaiset leikkimään ja katsoin vielä oven raosta, <br />että molemmat on varmasti oven sisäpuolella. Eteisestä tapitti kaksi <br />hämmästynyttä pikkunaamaa." <br /> <br />Tultiin sunnuntaina itse kotiin (oli jo kova ikävä kissuja) ja Lilla ja Yalbert oli ihan ihmeissään, 'Mitä te täällä teette?'. Pian ne kuitenkin tajusivat että esim. ruoan kannalta tämä olikin hyvä juttu. Sitten alkoi kova ralli ympäri kämppää. Kun äippä viikonlopusta väsyneenä makasi sohvalla telkkaa katsoen niin yht äkkiä Yalbert ponkaisi vauhtia ensin rintakehän ja sitten naaman päältä. Tuloksena äipällä muutama kiva naarmu nenän juuressa :(. Onneksi perässä tullut Lilla valitsi toisen reitin, mutta loppuilta meni istuessa kylmä rätti nenän juuressa. Kaikkea sitä sattuu. Onneksi tällä kertaa päästiin lähinnä säikähdyksellä, Yalbertin 7-kynsinen sapeli voisi tehdä paljon pahempaakin jälkeä. Mutta tästä lähin nuo juoksuleikit sohvalla ei ole sallittu. <br /> <br />Tänään aamulla nukuttiin muka liian pitkään, ja klo 5.45 alkoi makuuhuoneen oven takaa kuulua taas Yalbertin 'MAU!'. Tervetuloa arkeen. <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110716150552186312?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1106834717246272482005-01-27T15:53:00.000+02:002005-01-27T16:05:17.246+02:00Eilen olikin kissoilla jännittävä ilta! Käytiin kyläilemässä erään ystävän luona, jolla on koira ja kissa! Ystävämme kissa, Elli, piiloutui automaattisesti sohvan alle, kun me saavuimme. Koiran kanssa olikin sitten jännittävää... <br /> <br />Ensimmäinen kontakti koiraan saatin kuljetuslaatikosta käsin. Siellä oli sen verran turvallinen olo, että sille uskalsi sähistä. Kun sitten kopat avattiin ja olisi pitänyt tehdä lähempää tuttavuutta koiraan, ilman kalterien suojaa, niin johan oli toinen ääni kellossa. Kissut hiljenivät ja jäivät paikalleen tuijottamaan. <br /> <br />Kun koira meni vähän kauemmaksi, niin pikkuhiljaa uskallettiin vähän kavuta ulos laatikosta ja ryhdyttiin tutkimaan paikkoja. Ensimmäisenä oli vuorossa eteinen, suunta jossa koira ei ainakaan voinut olla. Pikkuhiljaa uskallettiin sitten ihmisten ilmoillekin sieltä. Ja kun koira ilmestyi taas näkyville, niin sängyn alla oli hyvä paikka piileskellä. Sieltä oli kovin turvallista ihmetellä maailmaa ja Elliä, joka ilmaantui myös hetkeksi aikaa näytille. Siitä tulikin kunnon tuijotuskilpailu! :D <br /> <br />Loppujen lopuksi on vaikea sano, kuka pelkäsi ketä eniten! =) Tara (pelottava koira) taisi pelätä kissoja lähes yhtä paljon, kuin kissat sitä. Tosin sen uteliaisuus aika ajoin voitti ja piti vähän päästä haistelemaan. Loppujen lopuksi vierailu sujuin hyvin ilman sen isompia tappeluita ja ärhentelemistä. <br /> <br />Ehkä vielä jonain päivänä Lilla ja Yalbert tuntevat olonsa kotoisaksi koirien kanssa... ;) <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110683471724627248?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1106209802136884432005-01-20T10:22:00.000+02:002005-01-20T10:30:02.136+02:00Satiin eilen kotiin uusi hieno arkku-sohvapöytä, ja sen ympärillä oli kamalan paljon pahvia. Pahvit on nyt vieläkin lattialla kissojen leikkipaikkana, siellä kun on mukava riehua ja se on täynnä ihania isoja koloja. Ihan kuin jouluna! Kissat oli muutenkin ihan hulluna eilisillan ja etenkin Lilla vaan säntäili pitkin. <br /> <br />Tänä aamuna ei taas Yalbertille purkkiruoka oikein maistunut ja päätettiin nostaa raksut hetkeksi pöydälle ettei se vaan niitä koko ajan mutustaisi. Siis sille tiskipöydän viereiselle tasolle jonne kissat eivät vielä ole päässeet. Siis ennen tätä aamua. Nyt kun äsken menin keittiöön niin siellä se Yalbert oli syömässä raksujaan pöydällä. Ja nyt taas joudutaan muuttamaan talon tapoja, sillä kyseisellä tasolla nimittäin sijaitsee myös esim. hella ja leikkuulauta... niin, ja yleensä koko viikon tiskit. ;) <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110620980213688443?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1105954227069286372005-01-17T11:20:00.000+02:002005-01-17T11:30:27.070+02:00Käytiin eilen kyläilemässä Paulan luona. Nyt Yalbertista ja Lillasta näkee jo selvästi että ne on käyneet paljon erilaisissa paikoissa ja sitä kautta nopea tupatarkastus sujuu jo hyvällä rutiinilla. Kierrellään ensin hieman matalana kaikki nurkat ja kohta jo juostaan häntä pystyssä pitkin poikin, loikitaan jopa pöydillä aina kun silmä välttää! Sitä paitsi automatkailukin sujuu jo huomattavan paljon paremmin, muutama "mau" takapenkiltä kuului mutta ei muuta. Loistavaa! Niin, ja kiitos Paulalle vierailusta. Seuraavalla kerralla ei enää verhot saa ollakkaan noin rauhassa =D <br /> <br />Täytyy jatkaa kyläilyä tulevaisuudessakin, nyt vaan pitäisi löytää kyläpaikka jossa kissut pääsisivät tutustumaan myös koiriin ja ehkä myös lapsiin. Löytyykö vapaaehtoisia?!? <br /> <br />Kotona ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, sama vauhti jatkuu päivästä toiseen. Vessan lavuaarilla Yalbertkin on jo vähän tottuneempi veteen kuin ennen. Ruoka maistuu, mutta oikeastaan vaan nappulat ja jauheliha, pussiruoat on nykyään YÖK! Paitsi se kastike katoaa lautaselta.... Pitänee kai panostaa tuohon tuoreruokaan enemmän, taitaa itse asiassa tulla vähän edullisemmaksi, vaikka toisaaltaan siitä on hieman enemmän vaivaa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kissojensa hyvinvoinnin eteen? <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110595422706928637?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1105817208630592892005-01-15T21:15:00.000+02:002005-01-15T21:26:48.630+02:00Jäätiin ensimmäistä kertaa kissujen kanssa viikonlopuksi kotiin ilman isäntää, eikä ehkä niin parhaissa tunnelmissa, sillä alunperin koko perheen piti lähteä reissuun. Eihän Yalbert ja Lilla niinkään ymmärtäneet mitä oli tapahtumassa, mutta jostain ne keksivät koko perjantai-illan makoilla vierellä ja sylissä sohvalla. Ihan oikeesti, ei ne siitä vierestä läheteneet leikkimään eikä mitään, siinä olivat ja vaan purisivat. Ihan outoja. Ihania. <br /> <br />Aamulla menin suihkuun ja Lilla tuli tapansa mukaan ammeen viereen ihmettelemään että mitä tapahtuu. Hetken päästä se oli jo sellaisessa koritelineessä ammeen tasalla. Sitten se kiipesi siitä vielä pyykkitelineelle ja keikkui siinä pelkkien narujen päällä ennen kuin pelastin sen alas. Hassu trapetsiina ;) Ei taida enää muutaman kuukauden (ja muutaman kilon) päästä tuollainen onnistua. <br /> <br />Kuka olisi uskonut että kissoista on niin kovin paljon iloa ja seuraa kotona? Ei ainakaan tällainen vannoutunut koiraihminen. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110581720863059289?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1105624607294585372005-01-13T15:50:00.000+02:002005-01-13T15:56:47.296+02:00Olipas se jännittävä ilmestys se muovinen kapine siinä keittiön lattialla. Eikä se ollut edes yhtään pelottava, vaikka se nökötti siinä monta päivää. Mutta voi pojat mikä kiire tulikaan, kun johto laitettiin seinään ja hurina alkoi! Tällä kertaa ei hurisset kisulit vaan IMURI! :D <br /> <br />Ja minne tahansa yrittikään piiloutua, niin jo taas tuli vähän päästä imuri perässä sinne ja oli taas kiire uuteen piilopaikkaan! Uskomatonta miten tuota kissanhiekkaa kulkeutuukaan ympäri asuntoa. Ei tekisi pahaa vaikka imuroisi vähän useamminkin. <br /> <br />Imurointia valmisteltaessa kadonneet lelutkin alkoivat löytyä! Eteisessä on puinen istuin / laatikko, jonka alle oli pesinyt oikea hiiri perhe! Laatikon alla on juuri sen verran tilaa, että hiiren saa tungettua sinne, mutta kun se pitäisi saada sieltä pois, niin eipäs kissa sinne mahdukaan. Yhtä leluhiirtä lukuunottamatta KAIKKI hiiret olivat samassa piilossa. =) <br /> <br />Jotain on otettu opiksi. Kun hiekkalaatikkoa siivotaan, niin eipä tule kissat enää hyppimään vessaan. =) Kerta molskahdus opetti molemmille, että ei ole hyvä kissan sillä tavalla kastua. Tosin Lillaa ei tuo lavuaarissa makaaminen / kastuminen tunnu paljoa haittaavan. Ja Yalbertiakin aina vähän kiinnostaa, mikä siinä vedessä Lillaa niin viehättää, vaikka se itse lähes vihaa vettä. <br /> <br />Kyllä on kissut hassun ihania! :D <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110562460729458537?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1105548672837261192005-01-12T18:25:00.000+02:002005-01-12T18:51:12.836+02:00Toissailtana alkoi olohuoneessa sijaitsevan suuren viherkasvin lopetus... En sentään koko kasvia pistänyt menemään vaan lyhensin sitä alle puoleen entisestä koostaan ja laitoin uudelleen juurtumaan. Kasvin vartta pitkin oli jo yritetty kiivetä (kynnenjäljistä päätellen) ja se oli muutenkin nuupallaan. Kunhan nyt saan kasviin uudet juuret niin se pääsee uuteen pienempään ruukkuun jossa sen voi sijoittaa jonnekin korkeammalle. Että näin sitä kissaperheessä. <br /> <br />Viime päivien hittileikki on keikkua wc:n lavuaarilla. Lilla käy siellä vähän väliä juomassa eikä enää edes väistä valuvaa vettä, ihme katti! Muutaman kerran se on kastunut aika huolella kun makaa vaan lavuaarissa ja yrittää juoda hanasta valuvaa vettä... Yalbertin juttu taas on leikkiä sillä ketjun päässä olevalla altaan tulpalla. Se ei oikein vedestä välitä, juoksee toiseen päähän asuntoa jos yhtään käyttää suihkupulloa vaikka vaan kukkiin. <br /> <br />Suloinen Yalbert pääsi illalla äipän hupparin sisään ja nukkui siinä kovin tyytyväisenä pienellä kerällä varmaan puoli tuntia, suloinen. Niin isolta kuin se alkaa jo näyttää niin vauva sieltä sisältä kuitenkin löytyy =D <br /> <br />Odotellaan edelleen että isukki saa koneet toimimaan että saadaan laitettua lisää valokuvia näytille, kaverukset nimittäin alkavat näyttää jo ihan kissoilta eikä miltään karvapalloilta. <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110554867283726119?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1105188693782222322005-01-08T14:37:00.000+02:002005-01-08T15:01:08.156+02:00Kyllä oli yksi ilta iskin silmät pudota päästä kun äippä työpäivän jälkeen istahti sohvalle ja alkoi kutsua Lillaa luokseen. "Lilla, Lilla, Lillaa" kuului kutsu korkealla 'laulavalla' naisäänellä. Ihme tapahtui ja Lilla juoksi heti luokse kuin vanha tekijä! (Näin ei siis todellakaan aina tapahdu)Olisittepa kuulleet kun isukki itse yritti hetkeä myöhemmin matkia samaa heleää sopraanoa Lillaa kutsuessaan... ;) <br /> <br />Nyt olemme jo aika varmoja että kissat todella kuulevat herätyskellon äänen ja tietävät mitä sen jälkeen tapahtuu. Tänään kun ei heti tullutkaan unisia ihmisiä makuuhuoneen ovesta niin sieltä takaa kuului (ilmeisesti Yalbertin) vaativa "MAU". Se on muutenkin alkanut komentelemaan maukumisellaan, kuten jo se aiemmin mainittu ruoan vaatiminen ja sitten jos on työhuoneessa, jonne kissat ei edelleenkään pääse, niin se on oven takana maukumassa kuin viimeisessä hädässä. Onhan se kiva että meidän seura kelpaa, mutta nyt pitää olla kovana ettei rontti ala pomottaa liikaa. Lilla maukuu vaan silloin kun sillä on jotain asiaa kerrottavanaan, kuten "menen nyt vessaan" -juttuja, mutta sillä on niin hento ääni ettei sitä aina edes kunnolla kuule. Taitaa Yalbertilla olla enemmän kaikupohjaa, tai enemmän harjoitusta äänen käytöstä automatkojen ajoilta... ;) <br /> <br />Nyt on muuten jo muutamana päivänä löytynyt kissoja olohuoneen isosta kukkaruukusta. En haluaisi siirtää sitä sieltä pois (ei edes mahtuisi muualle) mutta saa nyt nähdä miten kauan ne siitä jaksaa olla kiinnostuneita jo koska itsellä tulee mitta täysi. Mitään isoa ei kukan kanssa ole tapahtunut, mutta multaa on vähän lattialla ja se ärsyttää. Josta muuten tuli mieleeni että unohdettiin taas ostaa kaupasta uusia pölypusseja imuriin... <br /> <br />Lopuksi vielä <a href="http://kotisivu.suomi.net/-arvola/07-12_2004.htm">Ruusa-kissan </a>ohjeita elämään, joista osa tulee valitettavasti liian myöhään Lillaa ja Yalbertia ajatellen... <br /> <br />Ruusa haluaa jakaa viisauttaan koko eläin- ja ihmiskunnalle. Kokemuksensa Ruusa on kerännyt suoraan elävästä elämästä. Näitä juttuja on turha kenenkään enää kokeilla, sillä ne on testattu ja huonoiksi havaittu. Ruusan yhdeksän askelta syvempään viisauteen ovat: <br />1. Älä nuole hehkulamppua. <br />2. Älä seuraa ihmistä vessaan: jäät joko WC:n vangiksi tai häntäsi jää oven väliin. <br />3. Muista, että jos kerjäät maistiaisia, sinun on pakko syödä se mitä tarjotaan. <br />4. Älä haistele banaania. <br />5. Kun ihminen silittää sinua talvella, älä nuuhki hänen kättään sen jälkeen. Voit saada nenääsi sähköiskun. <br />6. Jätä kyykäärmeet rauhaan. <br />7. Jätä myös lähi-ihmisen villapaita rauhaan (älä ainakaan tee reikää). <br />8. Käpälät irti kutimista! <br />9. Kun päätät hypätä vessanpöntön päälle, varmista että kansi on paikoillaan <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110518869378222232?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1105015635917959472005-01-06T14:37:00.000+02:002005-01-07T19:11:17.360+02:00Oltiin tuossa jo huolissamme Lillan syömisestä ja alettiin seurailla sitä vähän tarkemmin. Lilla kun on sellainen luikku, ja pääosin Yalbert on siellä ruokakipoilla... Mutta tulimme tulokseen että kyllä se tarpeeksi syö, taitaa vaan olla siitä kasvamassa kunnon nainen ainaisesti miettimässä että miten paljon sitä oikein voi syödä että on edelleen yhtä sirpsakka ;) <br /> <br />Yalbertille kyllä ruoka maittaa, ja sen kyllä huomaa kasvustakin. Jätkä on jo paljon siskoaan isompi. Se oikein osaa jo vaativasti aamuisin sanoa "MAU" että saa syömistä. Kokeiltiin tässä muutamana päivänä sardiinia joka olikin tosiherkkua, ja nyt se yrittää boikotoida tavallisille ruoille (mutta loppujen lopuksi aina nälkä voittaa...). <br /> <br />Yalbert on muuten bongannut talon vanhemman miehen tapoja. Se keksi kuinka on kivaa pudottaa vessapaperirulla telineestä ja leikkiä sen kanssa. Kun äippä meni sitten torumaan ettei sitä rullaa saa tiputtaa niin seuraava leikki oli kiskoa paperia rullasta niin että rulla pysyi telineessä. Taas meni äippä komentamaan ja Yalbert katsoi takaisin "sähän sanoit ettei rullaa saa pudottaa"-ilmeellä. Elä sitten näitten pilkuntarkkojen miesten kanssa... =D <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110501563591795947?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1104778003444843532005-01-03T20:40:00.000+02:002005-01-03T20:46:43.443+02:00Meidän kissat ovatkin eteviä! Ne osaavat kiivetä hiekkalaatikon katon päältä WC-pytyn kannelle ja siitä edelleen pesualtaaseen. Siellä on sitten huisin kiva leikkiä hanasta roikkuvalla tulpalla. Ja jos siellä sattuu olemaan jonkun jäljiltä vettä, niin sitä voi vaikka juoda ensi hätään. <br /> <br />Tänään sitten olikin kaikki toisin. Hiekkalaatikon katto oli pois paikaltaan kun siivosin sitä. Samalla oli myöskin pytyn kansi auki. Yritin estellä Yalbertin pääsyä vessaan, mutta se luulikin olevansa ovela ja yritti hypätä pytyn kannelle. MOLSKIS! :D Kissa säntäsi ylös pöntöstä melkein nopeammin, kuin se oli sinne valahtanut! <br /> <br />Paperin perään siitä piti lähteä ja kuivata suurimpia pois kissun turkista. Ja eikös vaan Lilla mennyt hiekkalaatikolle. Annoin Lillan rauhassa olla laatikolla. Kun tarpeet oli suoritettu meinasi Lilla nokkelana koittaa jotain uutta, sillä olihan katto edelleen pois paikaltaan. MOLSKIS! =D Siellä oli toinenkin kissa pöntössä! Voi sitä veden loisketta, kun Lilla säntäsi pois pöntöstä. <br /> <br />Toisen kissan kuivattelun jälkeen sain sitten siivota hiekkalaatikon loppuun ja lohduttaa kissuja muutamalla makupalalla moisesta kärsimyksestä! :) Katsotaan oppivatko kissut kerrasta tarkistamaan onko kansi kiinni ennen hyppyä! =) <br /> <br />Ei saisi nauraa, mutta hauskannäköistä se oli! <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110477800344484353?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1104749748921361842005-01-03T13:52:00.000+02:002005-01-03T12:55:48.920+02:00Voi ihme ja kumma! Lilla nukkui eilen illalla kaikessa rauhassa kiipeilytelineen ylimmällä tasolla, kunnes se yht'äkkiä heräsi maukumaan! Pari kertaa maukaistuaan se juoksi suoraan syliin kehräämään ja kiehnäämään! Voi kun se oli niin söpö! :D Taisi raukka nähdä painajaista... <br /> <br />Tänä aamuna kissat ilmeisesti kuulivat herätyskellon, koska kaksikko oli oven takana odottamassa, kun tulin pois makkarista. Siinä ne sitten tapittivat ja aloittivat kehräämisen kuorossa, kun ilmestyin näkyviin. Karkuun lähteminenkin oli kovin hakalaa, sillä molemmat tulivat jalkoihin kiehnäämään. No rapsutteluksi se aamutuokio sitten meni, ennenkuin pääsin lähtemään töihin. <br /> <br />Ovat ne sitten niin hellyyttäviä nuo karvakorvat! :D <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110474974892136184?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1104582415218041762005-01-01T14:17:00.000+02:002005-01-01T14:26:55.216+02:00Juu, on tullut tässä perehdyttyä elämän perusasioihin... <br /> <br />Viimeinen aamu lomalla herättiin iloisesti Yalbertin lähestyvään kehräykseen ja samalla leijailevaan suloiseen kissankakan tuoksuun. Ei siinä muuta voi kun kissu syliin ja kiireen vilkkaan vessaan puhdistamaan perää, ja kakkaahan siellä oli. Kaverilla oli jostain syystä maha vähän vetelänä, ja siitä päivästä lähtien ollaan tarkkailtu hiekkalaatikkoa erityisen suurella mielenkiinnolla. Olemme lähipäivien aikana löytänyt useita adjektiivejä kuvailemaan erilaisia kissan kakan koostumuksia. <br /> <br />Koska Lillalla on aina välillä nenässä jotain tummaa (ilmeisesti räkää), on Lilla saanut leikkisän lempinimen kakkanenä. (Kiitos Ensikodin äidille! ;D) Ja tuon kakkavälikohtauksen jälkeen Yalbert sai sitten oman lempinimen kakkapylly... Siinä on sitten nimiä sisaruksille. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. =) <br /> <br />Onneksi parin päivän ihmettelyn jälkeen adjektiivien keksiminen loppui. Eli siis Yalbertin vatsa palasi normaaliin olotilaansa. Syvä helpotuksen huokaus pääsi äidiltä ja isiltä... <br /> <br />Uusi vuosi on alkanut kovin leikkisissä (kissat) ja uneliaissa (vanhemmat) merkeissä. <br /> <br />Hyvää Uutta Vuotta 2005 kaikille lukijoille! :D <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110458241521804176?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1104436811688008082004-12-30T21:10:00.000+02:002004-12-30T22:00:11.690+02:00Joulun viettoon lähtö tapahtui vähän pikaiseen, mutta onneksi kaikki tuli mukaan kissoja myöden. Jonkin verran jaksettiin huutaa matkalla, sillä oltiinhan nukuttu kiltisti koko päivä, mutta puolen välin jälkeen uni vei voiton. Perille päästiin hyvin, löydettiin vessa pöydän alta ja eikun seikkailemaan. <br /> <br />Paikka nro 1 osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi! Koko ajan löytyi uusia huoneita kun vaan uskallus riitti vaeltamaan. Joulukuusia oli kaikkiaan 2, takasta löytyi ihmeellistä tuhkaa (joka ei juuri näy valkoisissa tassuissa), piiiiitkä käytävä juoksemiseen ja paljon kivoja ihmisiä leikittämässä (ja vahtimassa...). Ensimmäinen kontakti joulukuuseen oli kumma. Lilla meni rohkeana tyttönä ensin, mutta juoksi pian kolmella jalalla karkuun. Piti mennä auttamaan reppanaa että se sai neulasen pois varpaan välistä. Yalbert meni vähemmän rohkeana perässä, mutta äkkiä löytyi silläkin 3 jalkaa potkimaan vauhtia omaan huoneeseen. Mentiin taas auttamaan neulasen kanssa, mutta tilanne olikin odotettua kamalampi. Tassussa oli PIHKAA!!! <br /> <br />Ensimmäinen yö oli jännittävä, saatiin nukkua samassa sängyssä ihmisten kanssa! Kyllä nyt kelpasi kun oli lämmin iso kylki vieressä (parhaassa tapauksessa molemmilla puolilla) ja kyllästymisen sattuessa pysyi metsästämään varpaita peiton alta. Ja sitten kun ei enää nukuttanut niin jostain syystä muitakaan ei enää nukuttanut. Tätä huvia jatkui koko loman ajan ;) <br /> <br />Jouluaatto meni mukavasti vieläkin tutkien suurta maailmaa. Kaikki halusivat silittää ja leikkiä, ja sehän sopi hyvin. Ja oli hyvin tilaa temmeltää. Illalla saatiin iso kasa rapisevia papereita ja kiiltäviä nauhoja joiden seassa Lilla ja Yalbert sukeltelivat kimpassa. <br /> <br />Joulupäivänä saatiin hetki vielä jatkaa paperileikkejä, mutta sitten Lilla ja Yalbert pakattiin taas kantokoppeihinsa ja pakattiin autoon. Nyt piti olla autossa pitkän matkaa ja välillä piti luonnollisesti protestoida moisesta kohtalosta. <br /> <br />Paikka nro 2 oli pienen kissan unelma. Et voi uskoa kuinka monta pientä koloa löytyy ihan vaan kahdesta huoneesta?!? Sielläkin paikassa oli (yli)innokkaita ihailijoita, ja etenkin Yalbert ihastui Sanelma-mummon leikkeihin lahjanarun kanssa. Harmi että sisarukset eivät päässeet kunnolla näyttämään Tarjamaaritille ja Joukolle kuinka kovaa sitä voidaan mennä, nimittäin uni voitti kaksikon kukkien alta lämpöputken vierestä... Ja niinhän sitä taas käytettiin tilaisuutta hyväksi ja pakattiin kissat autoon nukkumaan ja ajettiin eteenpäin. <br /> <br />Paikka nro 3 oli kummallinen. Tai ei niinkään se itse paikka vaan siellä majaileva mäyräkoira Santtu. Ensin ihmeteltiin kopin ritilöiden läpi ja sitten ilman koppia sylistä käsin. Ihan nätisti se meni, mutta kun molempia pelotti vaan niin vietävän paljon! Yalbert jopa hieman sähähti turvallisen paikan tullen mutta Lilla vaan nökötti. Santtu ei oikein tiennyt mitä tehdä, joten päätti ihmeissään vähän haukahdella. Kerrankin oma kuljetuskoppa oli turvallinen ja hyvä paikka! Hannu ja Aila saivat nähdäkseen erittäin kilttejä, rauhallisia ja hiljaisia kissanpentuja. Ihan niinkuin ne aina on ;) <br /> <br />Paikka nro 3 osoittautui mökiksi, ja erittäin kiinnostavaksi sellaiseksi kunhan Santtu oli kadonnut maisemista. Vanhempien kauhuksi kakarat juoksivat jyrkkiä vintin rappusia ylös ja alas, ja kun se alkoi olla jo normaalia toimintaa niin päätettiin hyppiä kattoparruille johon vielä Lilla jäi ensin malliksi vain etutassuilla roikkumaan ennen kun pääsi ylös. Todettiin että aika hyvät hermot noilla ihmisolennoilla sittenkin on. Unohdettin muuten tehdä tarkistus yläkerran tuhoista... toivottavasti kaikki on hyvin! <br /> <br />Mökillä oltiinkin useampi päivä. Juuri kun oltiin asettauduttu kodiksi niin eikö mitä, valjaat tuli niskaan ja sitten taas kissoja vietiin! Sanoivat että nyt mennään ulos ja samassa tuli tassuille kamalan kylmä ja joka puolella oli ihan valkoista. Muutamia askelia otettiin ihan vaan malliksi videokameralle, mutta muuten ulkoilu sujui jopa tylsän rauhallisissa merkeissä. Noin 5 minuutin ihmettelyn jälkeen kun vähän takajalka alkoi Lillalla täristä niin päästiin molemmat takaisin sisälle. Taytyy muistaa tuo ensi kerralla jo 2 minuutin kohdalla ;) <br /> <br />Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös mökiltä piti lähtä pois :( Päästiin sentään vielä yhdeksi yöksi maalle paikka nro 1:een ja siellä pistettiinkin jo aika ranttaliksi. Mikäs siinä kun paikka ja ihmiset oli jo ennestään tuttuja. Siellä kaivettiin jo oikein suihkupullo esille kun oli tarpeeksi monta kertaa keittiöstä kuulunut "No nyt se kissa on taas pöydällä!". Mutta pitihän sitä vähän esittää Seijalle ja Mikolle että ollaan täysin maineemme veroisia. Yalbert erikoistui tässäkin paikassa mummon leikittämiseen, eiku miten päin se nyt taas... =D <br /> <br />Tänään tultiin kotiin. Tsekattiin nopsaan että stadissa on paikat kondiksessa ja köllähdettiin kiipeilypuuhun nukkumaan. Kylläpäs täällä on rauhallista ja vähän liiankin tuttua... Onneksi jotkut sentään ymmärtävät kissojen päälle ja saatiin Paulalta 4 uutta lelua, jotka oli itse asiassa koko joulun ainut lahja Lillalle ja Yalbertille. Väittivät meinaan että Lilla ja Yalbert itse ovat ne tämän joulun joululahjat... No, joka tapauksessa ilta on pelastettu näillä uusilla ihmeellisillä leiluilla! Kaikki lelut kokeiltiin ensi yhdessä yksi kerraan läpi, joista Yalbert ensin omi itsellen karvaisen pallon ja Lilla alkoi juosta kilisevän huopapallon perässä. Vanhempana sitten ihmettelevät kun eivät tampioina osanneet vielä nauttia kissanminttuhiirestä... <br /> <br />Joulu on ihan huippua! Itse asiassa voitaisiin ottaa jo vaikka huomenna uudestaan, mutta taitaa nuo ihmiset pistää vähän vastaan tuota ajatusta... Lilla ja Yalbert haluavat kiittää kaikkia joulun viettoon osallistuneita, etenkin majoitusta ja ruokaa tarjonneita ;) Nyt on tulevat vakiokyläpaikat tuttuja ja sen verran hyvin meni matka että tullaan varmasti uudestaankin! <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110443681168800808?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1103616862302028742004-12-21T10:10:00.000+02:002004-12-21T21:02:46.183+02:00Olohuoneen lattialla majaillut tavallinen pieni pahvilaatikko sai eilen uuden ilmeen! :D Hetken miettimisen jälkeen leikkasin pahvilaatikon kylkiin ja pohjaan pienet reiät. Sen verran suuret, että niistä saa pujotettua tassun läpi, mutta että pää ei mahdu. <br /> <br />Ja sitten testaamaan! Kissa vaan laatikon alle ja toinen kissa viereen katsomaan! Ja KYLLÄ! :D Ihan uskomatonta miten hauskaa kissuista oli yrittää teloittaa toista niistä pienistä rei'istä, joista näki kaverin kuonun, mutta joista ei mahtunut päätään työntämään. Ei muuta kuin tassu kainaloa myöden laatikkoon / laatikosta ulos ja sohimaan! =) Ja vaikka kaveri välillä pujahtikin ulos laatikosta, niin silti piti käydä koloista sohimalla varmistamassa, ettei siellä vaan ole ketään! <br /> <br />Taas huomasi, kuinka televisio on tarpeeton ja kuinka pahvilaatikoita pitäisi olla enemmän! :) <br /> <br />Tämäkin hyvä laatikko-vinkki tuli osittain Elina-tädin (formally known as <a href="http://ensikoti.blogspot.com">Elina-äiti</a> ;) avustamana. Elina kävi eilen katsastamassa paikat ja kissat, ja ilmeisesti antoi hyväksyntänsä sillä molemmat kissat on vielä kotona! Lillasta ja Yalbertista oli kivaa nähdä kerrankin "tuttu vieras", kun kaikki muut on olleet enemmän tai vähemmän outoja tyyppejä. Leikittiin koko ilta oikein porukalla ja välillä käytiin nyhjäämässä sylissä, pitihän sitä saada punainen paita täyteen söpöjä valkoisia kissanpennun karvoja! Yalbert ja Lilla olivat hieman huolissaan että miten se Elina oikein pärjää pelkän Tiiti-emon kanssa ja päättivät yhteistuumin hankkia joulupakettiin pehmeän (leikki)kissan Elinalle mukaan. Mistähän siihen vielä saisi lisättyä purinan?!? <br /> <br />Testattiin muuten uudemman kerran myös valjaita, ei enää niin pahat kuin ennen, mutta vaatii vielä rutkasti lisää harjoitusta. <br /> <br />Hyvää Joulua kaikille Yalbertilta ja Lillalta, lähdetään koko 20 henkinen suurperhe joulun viettoon maalle ja kerrotaan vasta joulun jälkeen että mitä sillä retkellä tapahtuikaan... jännityksellä odotamme itsekin. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110361686230202874?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1103543278695405532004-12-20T13:34:00.000+02:002004-12-20T13:47:58.696+02:00Kylläpä oli tänä aamuna varmasti hassut ilmeet vanhempien naamalla, kun aamulla olikin kakkaa lattialla! Yksi papana eteisen matolla ja pökäle olohuoneen ovella (siinä vieressä)! Inhottavaa, kuka moista tekee?!? <br /> <br />Ilmeisesti syypää tähän on Yalbert, tai siis Lilla... eiku... Hetken aikaa mietittyämme päädyimme siihen tulokseen, että Lilla on varmasti hyökännyt Yalbertin kimppuun juuri ratkaisevalla hetkellä hiekkalaatikolla. Ei ole ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt. Mutta onneksi selvisimme pienellä säikähdyksellä (ja takapuolen pyyhkimisellä) tästä potentiaalisesta traumasta... =) <br /> <br />Molemmat karvakorvat ovat nyt päässet siihen vaiheeseen kehitystä, jossa jokainen uusi paikka on todella kiinnostava! Kaikille pöydille pitää yrittää vaivihkaa päästä kurkkaamaan, vaikka kuinka kielletään. Lisäksi makuuhuone ja työhuone, jotka ovat kissoilta toistaiseksi kiellettyä aluetta, ovat alkaneet kiinostaa oikein todella. Tänäkin aamuna oli pari tilannetta, jossa Yalbert oli kyttäämässä oven avautumista ja mietti keinoa livahtaa sisään kurkkaamaan. Lilla taasen on oppinut hyppäämään ihan lattialta arkkupakastimen päälle. Aikaisemmin reitti kulki pakastimen takana olevan patterin päältä pakastimen päälle, mutta nyt kiertotietä ei enää tarvita. Tässä vaiheessa lienee turhaa yrittää kieltää sitä ikkunasta ulos tuijottamista, jota pakastimen päältä on hyvä tehdä... <br /> <br />Illalla taasen taisivat kissut ymmärtää minne äiti ja isä katosivat, kun valojen sammuttua alkoi makuuhuoneen oven takaa kuulumaan rapinaa ja pieniä tömähdyksiä. Joko siellä oli vain normaali sisarusten välinen sota käynnissä tai sitten siellä ihan oikeasti yritettiin tunkea mukaan nukkumaan. Onneksi tuo rapina vaimeni kovin äkkiä ja me molemmat maltoimme mielemme, emmekä menneet katsomaan mitä siellä tapahtuu. Olisihan se kovin kiusallista, jos kissat oppisivat raapimaan makuuhuoneen ovea aina halutessaan meidän paikalle... =) Kovasti kyllä olisi mieli tehnyt mennä paijaamaan ja rauhoittelemaan kisuja. <br /> <br />Tällä viikolla saimme tukittua kirjahyllyn alaosan hyllyt siten, että kirjojen taakse ei enää pääse piiloon remuamaan. Jossain vaiheessa viikkoa ihmettelimme mistä kisut sinne oikein ryömivät, kunnes kerran selvisi, että se pieni rako josta emme uskoneet heidän mahtuvan, on juuri se toivottu kulkureitti! Tungimme siis vielä pari kirjaa siihen koloon ja nyt saa kirjahylly olla rauhassa. Ehkäpä sinne voisi alahyllylle tehdä pienen pesän, kun vain ehtisi jossain välissä... <br /> <br />Mutta eipä ole ollut laisinkaan tylsää, vaikka televisiosta ei oikein ole mitään muutamaan päivään näkynytkään! On nuo kissut sen verran hölömöjä ja viihdyttäviä otuksia! =) <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110354327869540553?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1103448380242205082004-12-19T11:14:00.000+02:002004-12-19T11:26:20.243+02:00Nyt on käynyt ilmi lisää ihmisiä ketkä lukevat Lillan ja Yalbertin edesottamuksista, ja he suorastaan vaativat eilen saada nähdä kaksikon livenä. Niinpä me taas kerran pakattiin kissat omiin kuljetuslaatikoihinsa ja lähdettiin matkaan, sinne samaan paikkaan Mikan ja Leenan luo kun viimeksikin (ilmankos Yalbert huusi taas koko menomatkan ;). Siellä oli 2 serkkua, Pia ja Noora, odottamassa kissojen saapumista. Nyt oli paikka jo tuttu, mutta ihan kamalan paljon ihmisiä! Ja kaikki 6 kun haluaa koskea, leikkiä, ottaa syliin ja valokuvata yhtä aikaa... Fanitapaaminen meni illalla oikein hyvin. Vaikka jäimme kyllä ihmettelemään fanien uskollisuutta ja oikeaa asennettä, sillä todellinen fani kyllä jättäisi myös kommenttia tänne päiväkirjaan... <br /> <br />Kotimatkalla Yalbert jaksoi huutaa vain puolet matkasta, toi vähän uskoa ihmisillekin että kyllä tämä autoilu vielä joku päivä suujuu ihan mukavasti, muidenkin kuin Lillan osalta. <br /> <br />Tänään saatiin nukkua pitkään (tai siis yhdeksään, kun illan kyläreissu uuvutti kaikki jo varhain illalla) ja sitten taas alettiin juosta ympäri kämppää. Ovelat ihmiset ymmärsivät odottaa että oli leikit leikitty ja käyttivät salakavalasti tilaisuuden hyväkseen heti kun kissut rauhoittuivat. Silloin kaivettiin esille uutuuttaan hohtavat kynsisakset ja lyhennettiin molempien veijareiden taisteluaseita muutaman millin verran. Koko operaatio sujui yllättäen erittäin hyvin, molemmat kissat vain tyytyväisinä hyrisivät sylissä ja nauttivat siitä että niitä pidetään hyvänä. Tämähän voidaan ottaa nyt tavaksi! <br /> <br />Operaation huomaamattomuudesta kertoo sekin, että kissojen ilmeet oli aika lailla ihmettelevät kun sohvasta ei saanutkaan otetta samalla tavalla kuin ennen ;) <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110344838024220508?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1103352757456315972004-12-18T07:59:00.000+02:002004-12-18T08:52:37.456+02:00Koko ajan alkaa entistä selvemmin näkyä kahden sisarusten erilainen ajatusmaailma. Lilla on tosi nopea ja ketterä ja perustyytyväinen kissa. Vähän se nirsoilee ruoan kanssa, yrittää kiipeillä yhä korkeammalle, mutta on luonteeltaan kuitenkin peruskiltti ja utelias. Lilla edelleenkin uskoo jo äänen nostamisesta että nyt on tosi kyseessä ja lähtee puuhaamaan jotakin muuta. Juho on ollut todistamassa muutamaa komeaa loikkaa kiipeilytelineelle ;) <br /> <br />Yalbertista sen sijaan on kasvamassa nuori kapinoitsija. Nyt on jouduttu ottaa jo järeämmät aseet (lue: suihkupullo) avuksi että kielletyt paikat jäävät rauhaan (pitikin mennä edellisessä kirjoituksessa kehumaan...). Muuten se vaan hetken tuijottaa punaisena huutavaa naamaa ja sitten jatkaa tekosiaan. Tätä kuvastaa niin hyvin myös se että kaveri jaksaa vaan osoittaa mieltää autoilua vastaan vaikka sillä ei ole mitään hätää. Hölmö katti, ja erittäin sinnikäs. Onneksi suihkupullo tehoaa, ainakin toistaiseksi. <br /> <br />Nyt tosiaan ruoankin kanssa ollaan paljon tarkempia kuin aiemmin. Muutaman päivän ajan yritettiin tarjota Friskies penturuokaa erittäin huonolla menestyksellä. Ne päivät syötiin lähinnä vaan nappuloita. Jauheliha katoaa hetkessä, pitää seuraavaksi koittaa jo suikaleita josko ne maistuisivat, olisi siinä vähän jo purtavaakin. Whiskies on ihan hyvää (mutta ei huippua) ja ne toiset penturuokapurkit mitä kotona on maistuu myös (pieni purkki 1,30 euroa, että ei ihme että on hyvää...). Nähtäväksi jää miltä tulevaisuus näyttää, parempi tietysti niin että on vaikka vähän nirso kun että lihoo 10 kiloiseksi tankiksi, minun mielestäni. Mutta ideahan on että "meidän kissat ei ruoan kanssa nirsoile". <br /> <br />Eilen ostettiin kissoille valjaat. Kaupassa ei ollut punaisia, joten jouduimme tyytymään sinisiin ja mustiin. Illalla niitä jo kokeiltiin päällekin, aika huonolla menestyksellä, etenkin Lilla oli ihan ihmeissään ja sätki vaan valjaittensa kanssa. Yalbertin kanssa meni hieman paremmin, mutta eipä sekään niistä liikaa tykännyt. Ensimmäinen kokeilu loppui lyhyeen ja pitkä siedätyshoito alkaa. Saas nähdä kun tässä lähipäivinä kokeillaan ensimmäisen kerran kynsisaksia ;) Ainakin Yalbertin kynsiä pitää leikata kun sillä on niitä niin paljon eikä ne pienet yletä raapimapuuhun lainkaan. <br /> <br />Aina kun kotona kuvitellaan että ei kissat tuota kovempaa pääse niin jo seuraavassa hetkessä mennään vielä kovempaa kahden sohvan kautta suoraan kiipeilypuuhun. Naulakon alla on kiva temuta, niin kauan kunnes tullaan komentamaan pois :/ Ykköspaikkoja on nykyään keittiö ja ruokatila, silloinkin kun ihmiset katsoo telkkaa. Miksei meidän kissat halua olla meidän kanssa? Onko meissä jotain vikaa? Muuten on kisut olleet taas ihan nätisti (vaikka ei pitäisi näin manata). <br /> <br />Ainiin, täällä jo odotellaan että <a href="http://ensikoti.blogspot.com">ensikodin</a> äiti Elina tulee kylään maanantaina. Pitää sitten katsoa että taskut on varmasti kissoista tyhjät lähtiessä ;) On ne sen verran mainioita kissoja. <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110335275745631597?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1103104284924793412004-12-15T11:30:00.000+02:002004-12-15T13:13:41.236+02:00Yalbert ei oikein vieläkään ymmärrä automatkailun hienoutta, vaan miukuu ja rapii koko pienen kissan tarmollansa... <br /> <br />Maanantaina lähdettiin pienelle totutteluajelulle ja jouduttiinkin Mikan ja Leenan luo kyläilemään. Olipas hassua olla jossain ihan muualla kuin kotona! Äkkiä paikat alkoivat kuitenkin tulla tutuksi (tai sitten isäntien salamavalon räiske vaurioitti harkintakykyä...) ja uskallettiin jopa vähän leikkiä. Juuri kun alkoi olla kivaa niin jouduttiin uudestaan koppiin ja taas autoon, MIU! Kotiin oli ihana tulla ja sitten oltiin niin kaveria että. Lilla oli tosi väsynyt, ja jopa tippui unissaan sohvalta, mutta auttava iso käsi nosti sen takaisin jatkamaan unia. Kiitos kyläreissusta Mika ja Leena! <br /> <br />Tänään kisut pakattiin taas koppeihin, tällä kertaa Lilla omaan punaiseen ja Yalbert siniseen laatikkoon. Näin voimme suoda edes Lillalle miellyttävän automatkan ettei tarvitse koko ajan olla veljen poljettavana. Suunta olikin tällä kertaa eläinlääkärille. Mukava eläinlääkärirouva ja eläintenhoitaja Sari katseli kissoja ja naurahteli etenkin Yalbertin varpaille sekä pitkille kulmakarvoille. Kisut antoivat lääkärin kiltisti tutkia (ja myös rokottaa, mutta eivät kumpikaan rokotusta edes huomanneet, joten ei sitä niille edes kerrota) ja Lilla osasi muutenkin olla kovin neitimäinen. Yalbert pisti shown pystyyn aina kun joutui laatikkoon, ja yrittii pitää meteliä myös koko kotimatkan. Kuitenkin se jo välillä vaan pötkötti kopan pohjalla ihan tyytyväisen näköisenä. Käynnin saldona todettakoon että kissat ovat varpaitaan lukuun ottamatta ihan normaalin oloisia pienokaisia. Kiitos sekä eläinlääkärille että Sarille hyvästä hoidosta! <br /> <br />Ollaan kotioloissa totuteltu vähän uusiin makuihin ruoan kanssa, ja nyt ykkösherkuksi on osoittautunut jauheliha, nam! Jauheliha onkin ainut pehmeä ruoka joka katoaa lautaselta kokonaan. Lillan suurin herkku on edelleen vitamiinitabletti, mutta Yalbert alkoi tänä aamuna boikotoimaan mokomaa tablettia kun sen kanssa ei saanutkaan leikkiä! <br /> <br />Nätisti on täällä kaikki päivät sujuneet, ja toistaiseksi kuunnellaan niin paljon ihmisten ääntä ettei suihkupulloa ole vielä tarvinut etsiä kaapista, toivottavasti ei tarvitsekaan... Lähipäivien suosikkileikki on ollut pahvilaatikko jossa on joko toinen kissoista tai sitten vaikka molemmat yhtä aikaa! Kivaa. <br /> <br />Päivärytmiä ei ole päässyt tässä talossa tulemaan, eikä tulekaan niin kauan kun tehdään vuorotyötä. Kisut heräilee ja nukkuu meidän ihmisten tahtiin eikä näytä kärsivän epäsäännöllisyydestä millään tavalla. Aika vähän niiden tarvitsee olla yksin kotona, onneksi. Nyt on myös ihmisten puuhat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän, ja etenkin pyykkihommissa ollaan innokkaasti mukana. Ainut että pesukone pitää vieläkin aika kamalaa ääntä :/ <br /> <br />Oma koti kullan kallis. Mutta mitenhän käy reilu viikon päästä kun lähdetään jouluksi kiertelemään sukulaisia...? <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110310428492479341?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1102839451022498592004-12-12T09:56:00.000+02:002004-12-12T10:17:31.023+02:00Kerrotaanpas vähän mitä meillä oikein kaikki päivät puuhaillaan... <br /> <br />Kaveri on ehdoton leikkikalu numero yksi. Sitä voi retuuttaa mielin määrin, aina kun siihen koskee niin se liikkuu, se ei mene rikki, se ei ole koskaan samanlainen vaan välillä hyppää ilmaan tai lähtee karkuun tai läpsii takaisin tai tulee hurinan kanssa pesemään naamaa. Ihan ykkösjuttu! <br /> <br />Hyväksi kakkoseksi lelujen repertuaarissa nousee kiipeilypuu jossa voi loikkia, raapia, nukkua, riehua... Tietysti se on parhaimmillaan yhdistettynä leikkikalu ykkösen kanssa. <br /> <br />Paljon iloa ja riemua saa myös lattialla olevista roskista! (tämä on myös hyvä perustelu sille miksei kannata imuroida liian usein) Eilen illan suosikki oli lattialle tippunut kuitti joka liukuin hyvin parketilla ja rapisi kun sen ryttäsi tai otti suuhun, antoin puuhaa ainakin 15 minuutiksi, jee! <br /> <br />Muita lattialla puuhattavia juttuja on tietysti rapisevat hiiret (Lillan lempilelut, jotka pitäisi taas etsiä nurkista ja sohvan alta käyttöön...), kilisevät pallot (näistä vasta saakin hyvät vauhdit, erityisesti Yalbertin suosikki), tyhjät vessapaperirullat, sen saa myös helposti syliin potkittavaksi (älä siis ihmettele kun myös niitä on pitkin lattiaa...). Näissä lajeissa Lilla meinaa jäädä pienillä tassuillaan kakkoseksi, Yalbertin räpylällä kun on niin hyvä leikkiä ;) Ollaan opeteltu että korvia saa ihmisetkin katsoa, hampaita myös, ja kynsiäkin on ihmetelty että pitäisikö niitä alkaa leikkaamaan. Tässä kynsitouhussa huomattiin että Yalbertilla ei olekaan ainoastaan 6 kynttä/etutassu, vaan peräti 7! Harmi ettei pienille kissoille opeteta matikkaa... =D <br /> <br />Ruokapöydän alla on Lillan ja Yalbertin viidakko! Siellä on hauska loikkia tuolien alla ja päällä, joko lelujen tai kaverin kanssa. Jee, siellä saattaa saada meteliäkin aikaseksi kun menee oikein lujaa että tuolit heiluu toisiaan vasten! <br /> <br />Ja yksi hyvä juttu meinasi unohtua! Se on kepin päässä oleva huiska (höyheniä ja rapisevaa kiiltävää paperia liuskoina). Tähän leikkiin tarvitaan ihminen avuksi, onkin ruoan antamisen ja hiekkalaatikon siivoamiseen jälkeen parasta mitä se voi tehdä. Tämän lelun kanssa vauhti kiihtyy helposti ja pienten kissojen päät menee pyörälle. Sen leikin jälkeen kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa. <br /> <br />Että kyllä sitä paljon voi tehdä ihan kerrostalossa asuessa. Ja joka päivä keksitään jotain lisää... <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110283945102249859?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1102696873072687142004-12-10T17:44:00.000+02:002004-12-10T18:41:13.073+02:00... ja me kun ajateltiin että vielä hetki olisi saanut nauttia rauhasta, mutta ei. Tänää oli ensimmäinen aamu kun sai nostella Lillaa pois arkkupakastimen päältä. Ihmettelin ensin että ei tuollainen pieni kissa sinne hyppäämällä pääse, mutta neuvokas neiti kiipesikin sinne takana olevaa patteria hyväkseen käyttäen! Ja kohta Yalbert perässä... Aamu oli muutenkin omistettu akrobatialle, kakarat keikkuivat myös ruokapöydän tuolien selkänojien päällä, sekä melkein tiskipöydällä keittiöpyyhkeen avustamana. Ja taas joutui korjaamaan suuren määrän tavaroita parempaan talteen. <br /> <br />Eilen olikin hassu päivä. Ensin raivattiin olohuoneeseen paljon tilaa, kamerat valmiiksi, koristelut paikalleen ja pienet kissut koriin. Sitten alkoi salamavalot räpsyä... 2 kuvaa meni ihan hyvin (eli n. 5 sekutia) kunnes Lilla kyllästyi ja alkoi tempoa joka suuntaan ja leikkiä koristeiden kanssa. Viesti taisi tulla perille "poseraa itse niissä typerissä joulukuvissasi". Mutta eiköhän kuvien saldoa tule näytille kuitenkin jossakin vaiheessa... Seuraavalla kerralla pitää vastaavat puuhat tehdä niin että on toinen aikuinen valvomassa toimintaa ja pitämässä järjestystä yllä. <br /> <br />Ensikodissa väitettiin kovasti että Lilla on sylikissa, mutta voisin kumota väitteen vaikka heti! Yalbert on enemmänkin sellainen joka oma-aloitteisesti tulee hurisemaan viereen kun katsoo telkkaa, Lilla on taas väsyneenä sellainen 'ota syliin' -jaloissa pyörijä, mutta sitten kun sen ottaa syliin niin se keksiikin taas kamalasti tekemistä jota pitää heti lähtä tekemään... Mutta sitten jos käy tuuri ja molemmat tulee viereen purisemaan niin sitten on kaikilla hyvä olla, etenkin sylin. <br /> <br />Ihania kisuja kyllä molemmat, hauska seurailla niiden tekemisiä. Sydämet on menetetty jo moneen kertaan näille veijareille, ja on kiva huomata kuinka niiden persoonat kehittyy koko ajan. Aamulla kyllä meinasi olla hermo piukassa kun joka paikasta kuului rapinaa missä pienten kissojen ei tosiaankaan pitäisi olla. Hetki meni aikaa että sai taas kodin kissanpentuystävälliseksi myös vähän korkeammalta että pääsi levollisin mielin lähtemään töihin. Mutta edelleenkin Lilla ja Yalbert puuhailee juttujaan lähinnä silloin kun on ihmisiä kotona vahtimassa... eli ei ne ole sittenkään niin fiksuja kuin luulevat ;) <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110269687307268714?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1102488893921380032004-12-08T08:30:00.000+02:002004-12-08T08:54:53.920+02:00Veljekset kuin ilvekset sopisi melkein paremmin, mutta kun Lilla on tyttö... Ja tämä tyttö on selkeästi kaksikon aivot, tiedä sitten missä välissä se ehtii niitä käyttää kaiken säntäilyn lomassa? Välillä tuntuu ettei Yalbertilla olisi edes nälkä mutta pakko on mennä syömään kun kerran Lillakin, jopa vessassa ollaan aina samaan aikaan tonkimassa! Aika hellusia ;) <br /> <br />Eilinen päivä yksin oli sujunut oikein hyvin, ja tänään jätettiin kaksikko temmeltämään keskenään jo paljon paremmalla mielellä. Ainut että hulluna herättiin jo viideltä että ehdittiin tunti peuhaamaan kissujen kanssa ennen kun kuudelta lähdettiin töihin, eli meidän suurperheessä ei ole hölmöjä ainoastaan kissat! Mutta kun ne aamut on vaan niin ihania kun kaksi kisua on niin hellyydenkipeitä juuri herättyään... Onneksi huomenna saa taas olla päivän vapaalla! Ja sitä paitsi, nyt koti on vihdoin oikea koti kun siellä tassuttelee kaksi pientä karvapalloa! Ei millään malttaisi olla töissä. <br /> <br />...taitaa muuten olla jotai tuubi-kissoja nämä kaverit, aina kun nukuttaa niin kiivetään kiipeilypuun putkiin torkuille! Toinen keikkuu siellä ylemmässä ja toinen siinä puolessa välissä. Mutta sitä vartenhan koko kapistus tietysti on hommattu että sitä käytetään. Ja kai sieltä on hyvä vahtia että kaikki kotona on kunnossa, ja pystyy ainakin sivusuunnassa ehkäisemään kaveria hyökkäämästä suoraan päälle =D <br /> <br /> <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110248889392138003?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1102328555853988272004-12-06T12:02:00.000+02:002004-12-06T12:22:35.853+02:00Eilen illalla kävi jo ensimmäiset vieraat ihmettelemässä uusia tulokkaita. Yhtään ei vierastettu ja näytettiin varmasti kaikki temput mitä osattiin! Millään ei olisi malttanut mennä nukkumaan, mutta pikkukissan jaksamisellakin on rajansa, oltiin niin tosi söpöjä ja nukuttiin kiipeilytelineellä kuin vanhat tekijät. Ja suuri kiitos herkkupaloista Paulalle ja Jounille, hyviä ovat! Muuten koko eilinen päivä meni juostessa ympäri kotia, kun nyt vihdoin uskaltaa juosta! Varsinkin Lilla on osoittanut kykynsä tällä saralla, selkeästi ketterämpänä ja vilkkaampana kuin veljensä. <br /> <br />Nyt on vessa - ja ruokajutut jo ihan normaalia jokapäiväistä toimintaa, vessa on jopa saanut katon päälleen eikä sitä edes ihmetellä. Ruokakin on siirtynyt olohuoneesta omalle paikalleen keittiöön kun sielläkin uskalletaan jo syödä. Ostettiin penskoille vitaaminitabletteja ja sitten ihmeteltiin että mihin nämä muka voisi sekoittaa että ne menisi mahaan asti, tällä hetkellä kun ei juuri muuta syödä kuin raksuja ja niihin on hankala sekoitella... Päätettiin kuitenkin kokeilla että miltä tabletti haisee pienen kissan nenään *rousk rousk* ja sinne meni! Näin helppoa se on kun sen osaa! <br /> <br />Öisin ollaan kiltisti nukuttu kun muutkin nukkuu, aamulla tullaan jo hyvällä rutiinilla puskemaan ja kiertämään jalkoja, pitää tulla mukaan syömään kun yksin se on niin kovin tylsää! Silloin riehutaan kun muut on hereillä ja katsoo, miksikäs sitä muuten mitään tekisi jollei siitä olisi ihmisille iloa... Ollaan kyllä tyytyväisiä että kotiin tuli kaksi kissaa yhden sijaan, on niistä niin paljon toisilleen seuraa ja turvaa, minne menee Lilla niin kohta siellä on myös Yalbert. <br /> <br />Nyt puhaltaa kotona ihmisille ihan uudet tuulet kun nostellaan pieniä alas ruokapöydältä, sohvapöydältä, keittiönpöydältä... Tavarat nousee kiireen vilkkaa yhä korkeammalle kissujen ulottumattomiin sekä makuuhuoneeseen, jonka ovi pysyy visusti kiinni. Vähän jo jännittää että mitä huomenna tapahtuu kun Yalbert ja Lilla jää koko pitkän työpäivän ajaksi kaksin kotiin... <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110232855585398827?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9470781.post-1102236587459401252004-12-05T11:31:00.000+02:002004-12-05T10:49:47.460+02:00Nyt on sitten kotirauha mennyttä. Tai ainakin niin luultiin, kun kannoimme kissat sisään asuntoon perjantaina 3.12.2004. Kotimatka Tampereelta <a href="http://ensikoti.blogspot.com/">Ensikodista</a> meni suhteellisen rauhallisesti, mitä nyt Yalbert vähän mölysi matkalla. MIU! *raaps raaps* MIU! <br /> <br />Ensimmäinen ilta uudessa kodissa olikin sitten jännittävä. Kovin rauhallisesti, ehkä jopa pelokkaasti, sujui ilta. Loppujen lopuksi turvallisin paikka taloudessa oli sohvan alla / takana. Siellä menikin sitten ensimmäinen yö. Leikkiminen ei juurikaan kiinnostanut. (Yalbert irti mun varpaista!) Kovin oli kaikki pelottavaa ja uutta. <br /> <br />Lauantaina sitten aloimme huolestumaan kun ei hiekkalaatikolla käynti tuntunut kisuja kiinnostavan. Ruokaa ja juomaa oli vähän jo syöty ja juotu, mutta ulos ei tullut mitään. Kunnes sitten iltapäivällä Lilla alkoi vaikuttamaan huolestuneelta ja kuopi eteisen nurkkaa ja vaikeroi. Tällöin säntäsimme välittömästi apuun ja opastimme pikku kisuliinille tien (jälleen kerran) hiekkalaatikolle. Kun vielä vähän näytteeksi kuopsutimme hiekkaa Lillalle, niin johan pienoinen hoksasi mista on kyse. Ilmeisesti poistettu laatikon katto pelotti ja vielä kun hiekka oli outoa, niin eihän sitä voi käsittää mistä on kyse. =) Ja voi helpottunutta ilmettä Lillan naamalla, kun vihdoin ja viimein pääsi pissalle! <br /> <br />Vähän myöhemmin myös Yalbert saatiin käsittämään hiekkalaatikon tarkoitus. Tosin kävi siellä pieni vahinkokin. Kun Lilla oli kaikessa rauhassa tarpeillaan, niin Yalbert hyökkäsi tämän kimppuun, jonka seurauksena muutama papana linttaantui kiinni Lilla turkkiin. Siinä oli tuore äiti ja isä ihmeissään, että mitäs nyt. Rohkeasti vain papanaan kiinni ja kiskomaan sitä irti. =) Helpon kuuloista, mutta tuleppa itse koittamaan kun kisu venkoaa joka suuntaan, eikä tajua omaa parastaan. Selvisimme tästäkin koitoksesta kuitenkin hyvin... <br /> <br />Loppuilta menikin sitten leikkiessä ja kiipeilytelineeseen tutustuessa. Lilla kiipesi kuin vanha tekijä telinettä ylöspäin. Yalbert olikin vähän kömpelömpi, mutta todisti osaavansa hypätä paremmin! Lauantaina alkoi uusi koti olla paljon vähemmän pelottava ja sitä myödem myös vauhti leikeissä kiihtymään. <br /> <br />Toinenkin yö meni erittäin rauhallisesti. Kisuliinit jäivät illalla nukkumaan kiipeylitelineen putkeen. Aamulla molemmat kisut olivat siirtyneet sohvalle nukkumaan. Yön riehuminen ei ainakaan herättänyt kumpakaan meistä, joten aika kiltisti sitä on leikitty, jos on... <br /> <br />Tänään sunnuntaina on sitten leikit yltäneet aivan uudelle tasolle! :D Vihdoin se riehuminen ja juokseminen, josta ensikodissa niin puhuttiin, on alkanut täälläkin. Molemmat kissat ovat löytäneet tiensä keittiöön ruokakupeille. Lisäksi tappeleminen ja juokseminen on alkanut tänään oikein kunnolla. Välillä täällä saa oikein nauraa noiden leikeille ja törmäilylle. =) <br /> <br />Kuvia kisuista löytyy mm <a href="http://shell.kulkas.net/gallery/view_album.php?set_albumName=kisuleita">täältä</a>! <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9470781-110223658745940125?l=kissut.blogspot.com' alt='' /></div>Yalbert / Lillahttp://www.blogger.com/profile/14359775284424573804noreply@blogger.com1