Uusi Koti!!!

Nyt voi isukki ja äityli huokaista helpotuksesta! Kissoilla on jälleen koti! =) Vaikka olimmekin kaikki hetken kodittomia, niin eivät kissat sitä tainneet edes ymmärtää. Luulivat vain, että nyt ollaan lomalla ja matkustellaan sen vuoksi. Vähän jo mietittiin tuleeko Hesy tms. hakemaan meiltä kissat pois, kun olemme tehneet niistä kodittomia. Enää ei tarvitse miettiä...

Kovin oli kissoilla paljon ihmeteltävää, kun nelisen viikkoa sitten kotiin ilmestyi iso kasa pahvilaatikoita, joihin ihmiset alkoivat pakata tavaroita. Hiukan Lillaa moinen huolestutti! Lilla päätti pelata varman päälle ja aina kun lattialla oli avoin laatikko, se yritti pakata itsensä mukaan! =) Hupsu kissa! Ihan kuin muuten olisimme jättäneet hänet heitteille! EI IKINÄ! :D

Yalbert ei niin kovasti laatikoista innostunut, mutta ihmeteltävää kyllä sillekin riitti. Kovin äimänä kissat olivat viimeisenä yönä vanhassa kodissa, kun lattialla ei ollut kuin pari petaria sänkynä, televisio ja siivousvälineet. Kaikki muut tavarat olivat kadonneet ja asunnossa kaikui tosi hassusti! Sen verran taisi tyhjä asunto tuntua oudolta, että raskaan muuttorupeaman jälkeen kissat nukkuivat kiltisti koko yön isukin ja äitylin välissä turvassa! =) Se oli niin kovin söpöä! :D

Tästä alkoikin sitten evakkoretki. Vanha asunto piti luovuttaa pois ja uuteen oli pääsy kirjattu vasta kahden viikon päähän! Onneksi äitylillä ja isukilla oli loma varattu juuri tähän kohtaan. Lähdimme koko perheen voimin sukulaiskierrokselle ja mökkeilemään! Matkalla havaitsimme, että Yalbertin ahdistus autossa saattaa johtua ilmastoinnista. Ilmastoimattomassa autossa ei huutoa tullut lähellekään niin paljoa. Tosin raskas muuttaminen saattoi olla myös osasyynä siihen, että Yalbert nukkui kovin kiltisti autossa! :D

Evakkoretkeä ei kestänyt onneksi kuin viikko ja pääsimme vihdoin uuteen kotiimme. Lilla ja Yalbert lähtivät tutustumaan uuteen ympäristöön ja kovin tottunein ottein. Kovin harmillista vaan oli, että pääsy oli alkuun rajoitettu vain saunaosastolle. Tämä siksi, etteivät kissat olisi jääneet tavaroita kantavien ihmisten jalkoihin! Voi sitä intoa, kun Lilla ja Yalbert vihdoin pääsivät tutkimaan uutta kotiaan toden teolla! =) Oli tosi jännää kun tutut tavarat löytyivät vieraasta paikasta. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun ensimmäinen kierros oli nuuskittu ja uskallettiin sännätä jo avoimen lattian yli! Ja illalla jo pötköteltiin tutulla sohvalla tassut kohti taivasta. :D

Uusi koti ja paaaaaljon lisää tilaa kissoille! =) Lilla on oma hullu itsensä ja säntäilee uudessa kodissa jo tottuneesti ympäriinsä sekä yrittää tunkea itsensä kaikista pienimpiinkin koloihin. Yalbert taasen on intoutunut uudesta ympäristöstä oikein kunnolla! :D Yalbertin uusin bravuureihin kuuluu mm. hyppiminen, säntäily ympäriinsä ja hulluttelu! =) Laiskaksi luultu Yalbert on elävöitynyt ja piristynyt todella ihmeellisellä tavalla muuton jälkeen. Nyt voisi jo melkein sanoa, että Hullu-Lilla on tartuttanut sen hulluuden jo Yalbertiinkin! Eikä Yalbertiakaan voi enää haukkua kömpelöksi! Sen verran vakuuttivia loikkia ja hyppyjä se on uudessa kodissa esittänyt! :)

Mutta nyt on helpottunut olo! Kissat ovat kotiutuneet ehkä jopa nopeammin kuin ihmiset! =) Liekö sillä jotain osuutta asiaan, että niitä on pienestä pitäen kuskattu eri paikkoihin ihmettelemään...

Valkopesu kissalle?!?

On se vaan niin jännää näiden hullujen kanssa eläminen (ja tällä kertaa sitä mieltä on ihmiset kissoista ;). Oltiin viikonloppuna Tampereen mökillä, ja siellä on pieni avotakka. No, kun siellä oli myös ketterä valkoinen kissa niin tarinan loppua ei uskalla edes arvata... Kyllä, Lilla meni takkaa, ja tällä kertaa jopa hyppäsi hormiin asti. Onneksi tuon idean sai notkea Lilla, Yalbert tuskin olisi päässyt moisesta paikasta pois kankeilla koivillaan...

Nyt on edelleenkin kotona kauniin vaalean harmaa kissa ;) Kovasti sitä ensimmäiset päivät yritettiin pestä sekä suoraan raanan alla että märällä pyyhkeellä hankaamalla. Suurin osa noesta saatiin onneksi pois, nyt kun vaan tuo selkä saataisiin puhtaaksi. Tietääkö kukaan hyvää valkopesua kissalle?!? Harmi että kamerat matkaavat tällä hetkellä toisella puolella Suomea (ks. www.neitsyt.info) ettei saatu todistusaineistoa muodonmuutoksesta.

Ollaan kotona kovin ylpeitä siitä miten kissat tottelee. Vaikka vaan toisesta huoneesta näkee/kuulee että nyt mennään jo sallittujen rajojen ulkopuolella, niin senkun karjasee ja taas kissut osaa käyttäytyä! Yllättävää! Tämä on osoittautunut erityisen hyödylliseksi nyt muuton alla kun tavarat on ihan missä sattuu. Toisinaan tosi jos pelkkä karjaisu ei riitä, tai on tarpeeksi lähellä esim. tuuppaamaan kissan pöydältä alas niin siitäkös Lilla alkaa mököttämään! Loppupäivä menee niin että arvonsa tunteva neiti pysyttelee hieman kauempana "kun sinä menit koskemaan minun arvokuuteeni ilman lupaa..." On ne naiset joskus hankalia.

Lilla ja Yalbert ovat kovin huolissaan koko maailman kissoista joilla on vain 4 varvasta. Miten sillä määrällä voi kissa tulla toimeen?!? Miten niillä pienillä tassuilla voi pysyä pystyssä? Miten niillä tassuilla voi leikkiä narun päässä olevilla leluilla? Peukalon kanssa narusta saa nimittäin hyvän otteen eikä leikittäjä mahda enää mitään. Yalbertin suurin huoli tosin on ruokailu. Nykyään jätkä makaa lötkönä kupin vieressä ja kauhoo nappuloita lattialle lapioillaan, josta ne sitten on helppo syödä suoraan makuuasennosta. Tämä ei voi olla mahdollista vain neljällä varpaalla! Kysymys kuuluukin, miten 4-varpaiset säilyvät hengissä ja syövät ravintonsa kuluttamatta sitä samalla liikaa?

Tämän todistusaineiston valossa Yalbert ja Lilla harkitsevat aloittavansa NeliVarpaisten Kissojen Pelastus Ry:n (N.V.K.P.R.). Alustavana tiedusteluna, onko seuraan halukkaita jäseniä?

Kesä!

Kyllä on ihanaa että on kesä ja lämmin. Parveke on etelään ja siinä on parvekelasit, joten lämpötilat voi näillä helteillä vain arvata... Mutta joka tapauksessa Lillasta on ihanaa maata parvekkeen lämmössä, oih. Ja jos itse satut olemaan lähistöllä niin molemmat kissat tulee mielellään kylkeen nyhjäämään. Ihan kun ei olisi jo tarpeeksi kuuma itselläkin!

Paljon on taas aikaa kulunut viime jutusta. Täällä ollaan vietetty kesää sekä kotona että eri mökeillä. Yhdelle mökille kissat saivat oikein oman aitauksen josta pääsee seuraamaan ihmisten (ja koirien) ulkoelämää. Ja juhannukseksi sinne tuotiin oma juhannuskoivukin, tottakai! Ja valjaiden kanssa ulkoilu sujuu jo Yalbertiltakin! Sillä vaan näköjään kestää aina hetken tottua uusiin juttuihin, toisin kun Lilla joka taas helpommin näyttää kyllästyvän asioihin.

Kotona on ollut kamala sutina jo monta viikkoa. Kovasti siellä puhutaan muuttamisesta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Mutta ainakin on kivaa kun joka paikassa on pahvilaatikoita ja pussukoita, niiden takaa on hyvä hyökkiä kaverin kimppuun tosi yllättäen!

Kissoille sanottiin että seuraavassa kodissa on paljon lisää tilaa tilaa juosta, ja jopa rappuset missä ravata. Tuskin malttaa kissat odottaa, Lilla jopa pakkasi itsensä yhteen pahvilaatikkoon! Sinne se hyppäsi, kävi istumaan ja vaan tuijotti. Hyvä tietää että jos me ollaan lähdössä jonnekin niin kissatkin haluaa mukaan =D

Yalbert on kovin iso poika ja sen häntäkin vaan suurenee päivä päivältä. Koko kissa on hassu, kun päällipuolella on kiiltävää ja tosi pitkää karvaa, mutta sitten kun kissa köllöttää selällä (eli Yalbertin tapauksessa suurimman osan päivää) niin näkyville tulee kiharainen lampaanvilla ;) Saas nähdä otetaanko joskus kotiparturikone ja ajellaan kissa kaljuksi että saadaan lämpimät lapaset... no ei sentään, mutta hauska ajatella miten hassun näköinen Yalbert sitten olisikaan!

Lilla on kovin reipas nuori neito ja saa vieläkin juoksukohtauksia muutaman kerran päivässä. Nyt ne tosin kestää vaan max. 5 min. Joka paikkaa se yrittää kiivetä, eikä oikeastaan vaan yritä... Se on muutaman kerran mennyt työhuoneen vaatekaapin päälle ihmettelemään ja tiputtamaan tavaroita. Pari kertaa se on saanut kiipeillessään kitarakotelon kaatumaan ovea vasten ja lukinnut itsensä työhuoneeseen (meidän ollessa poissa kotoa). On ollut hauskat ilmeet molemmilla kissoilla kun kotiin tullessa ne onkin eri huoneissa ;)

Nyt jännätään että mitä mahtaa kaksikko tuumata kun tavarat siirtyykin uuteen osoitteeseen. Onneksi ollaan matkattu paljon mökeillä ja eri kyläpaikoissa, ja niiden perusteella sanoisin että niin kauan kun vessapaikka on tiedossa niin kissoilla on kaikki hyvin ;)

Nukkumapaikat ja kevät

Vaikka kuinka yrittäisi ohjeista ja neuvoa, niin paras nukkumapaikka on Lillan päällä. Tai ainakin Yalbertin mielestä se on näin. Missä ikuna Lilla onkaan nukkumassa tai makaamassa, niin siihen päälle pitää mennä makaamaan. Jos ei muutoin, niin edes pää laittaa toisen masun päälle. Päivällä voi mennä pahaa maailmaa taas piiloon omaan kantokoppaan. Kantokoppa on paha paikka, jos se on autossa, mutta kotona siellä viihtyy kissatkin.

Kun kissat olivat äitylin kanssa kolmistaan kotosalla yhden viikon, syttyi Yalbertissa kamala hellyydenkipeys. Kun isukki oli poissa, niin jatkuvasti piti Yalbertin päästä äitylin syliin. Ja vaikka isukki tuli kotiinkin, niin syliin kiipeäminen jatkuu edelleen! Taitaa Yalbertistakin muotoutua sylikissa, kun vielä vähän aikaa vierähtää eteenpäin. Lillahan jo vähän sellainen taitaa olla.



Osa Lillan hulluudesta on ilmeisesti tarttuvaa! Muutama yönä on meidän huushollissa herätty siihen, kun jotain tippuu lattialle. Ja kun lähtee tarkistamaan mitä, niin molemmat kissat näyttävät niiiiin viattomilta. "Mitään ei olla tehty!" ne tapittavat silmät ymmyrkäisinä.

Makuuhuoneen oven taakse on myös kovin mukavaa raahata kaikkea rapisevaa eteisen lipaston päältä. Ja siitäkös epäilyttävä ääni lähtee, kun leikkii makkarin kynnyksellä korvarenkailla. Lämpömittari ja hiuslenkit saavat myös säännöllisesti kyytiä. Pitäisi keksiä joku hyvä keino, millä kissoja voisi vahtia öisin niin, että itse saisi nukkua. ;)

Taas on ollut aika antaa kissoille matolääkettä. Suuresta valinnanvarasta päädyttiin tabletteihin, ja hyvä niin. Nämä kaverit on sen verran helppoja noissa asioissa että eikun tabletti pitkälle suuhu, leuka hetkeksi ylös, ja sinne meni! Ja ollaan kyllä ylpeitä itsestämme, mutta silti, onneksi tänään oli viimeinen päivä. Lillalla alkoi jo vähän mennä hermo koko hommaan.

Siivottiin muuten viikonloppuna vaatehuone, ja kun ovi olikin auki (toisin kuin normaalisti) oli se kissojen mielestä kovin hauska paikka. Yhdessä vaiheessa Lilla yritti kovasti kiivetä henkarilta ylimmälle hyllylle. Tämä siis tapahtui n 170cm korkeudessa, ja lähellä ei ole mitään tasoa mistä ottaa vauhtia! Joko Lilla on erittäin ketterä ja nokkela tai sitten se osaa lentää =D

Ulkoileminen on myös kissojen mieleen. Tai siis ainakin puolet kissoista (Lilla) pitää siitä. Se toinen puoli (Yalbert) vielä pelkää niin kovin outoja ääniä, ettei siitä ota selvää tykkääkö se olla pihalla vai ei. Viimeisimmällä ulkoiluretkellä Lilla lähti melkein heti seikkailemaan pitkin nurmikkoa uuden flex-narun päässä, kun taas Yalbert uskaltautui kopastaan aina huovalle asti (joka oli levitetty ihan kopan viereen).



Lillaakin alkoi jännittää, kun joku päätti porhaltaa ulkoilupaikkamme ohi kävellen tai pyörällä. Piti heti painautua ihan maata vasten (=maastoutua) ja olla paikallaan hiljaa, kunnes äänet olivat menneet. Yalbert näytti tyytyväiseltä vähän kauempana viltin päällä. Se tuoksui onneksi riittävän tutulle, ettei ohikulkijoista tarvinnut sen enempää välittää. =) Lopulta Ylabertin keräsi rohkeutensa ja lähti sekin tutkimaan vilttiä ympäröivää maailmaa.

Kissojen kanssa ulkoilemisessa on se hyvä puoli, ettei ulkoiluttajalle tule lähellekään niin kova hiki, kuin koiran kanssa. Paitsi jos on TOSI kuuma päivä. ;D Ja niitä kuumia päiviä odotellessa...

Eilen kuulimme suru-uutisen Lillan ja Yalbertin veljestä Samusta. Samu on nyt kissojen taivaassa hiiriä metsästämässä. Sillä oli ollut jonkinlainen hermovika jonka johdosta pikku Samu oli halvaantunut ja lopulta jouduttu nukuttamaan ikiuneen... Hei, hei Samu.

Hullu-Lilla

Lillasta on tullut ihan hassu. Se saa pari kertaa päivässä kohtauksen jolloin se juoksee hulluna ympäri kämppää korvat sivulla. Toinen sen suuri intohimo on yrittää hyppiä korkealla esim. ovea vasten. Tiedä sitten mikä päivä se istuu oven päällä kun tulee kotiin...

Yalbertista taas on tullut vähän laiskahko (tai ehkä kuka vaan olisi kun Lillaan vertaa). Sillä alkaa varmaan jo leikkaus vähän vaikuttaa. Nyt vaan alkaa olla jo hetket että pitää vähän vahtia ukon syömisiä ettei se pääse pulskistumaan. Sulkapiiskan perässä juostessa alkaa hengästyminen entistä aikaisemmin, joten taitaa poika joutua kuntokuurille. Mutta oma moka, Lillan kanssa voisi kyllä juosta vaikka kuinka ja pitää niin itsensä kunnossa, jos vaan viitsisi. Kenestä lie ottanut mallia?!?

Paljon on taas muutenkin ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoittelun. Esim. Lillan mahasta tuli naru lopulta kokonaan ulos (juuri kun mietittiin että pitäisikö soittaa eläinlääkäriin).

Helatorstain aikaan käytiin ensin vierailemassa maalla Kärkölässä missä kissat juoksee kuin kotonaan (tai mahdollisesti vielä vähän kovempaa, siellä kun on kunnon suora missä kiihdyttää vauhti äärimmilleen). Sieltä löytyi myös uusi mukava leikkikaveri: Kärpänen! Sen perässä loikittiin pitkin, mutta aina välillä se katosi näkyvistä. Ja silloin kun meinasi hypätä ikkunalaudalle ja sitä kautta kärpäsen kimppuun niin kuuluikin kovaa huutoa...

Muutama päivä sen jälkeen Lilla ja Yalbert jäivät kaksin viikonlopuksi kun äippä ja iski lähti kiertämään kavereita ja sukulaisia. Hyvin nätisti olivat kakarat taas kaksi yötä kaksin, ollan oikein ylpeitä.

Seuraavana viikonloppuna tultiin töistä kotiin ja pakattiin kissat taas laatikoon. Isiä ei näkynyt missään, mutta Mika ja Leena istahtivat auton etupenkeille ja äiti tuli kissojen kanssa taakse, jee! Yalbert maukui koko matkan mökille, ja Lilla kakkasi varmuuden vuoksi koppaansa. Ja niinkuin ne normaalisti käyttäytyy niin hyvin! Mutta kieltämättä, olihan tuo hyvä keino varmistaa ettei muut ihmiset tule ottaneeksi kissoja, vaan kissattomia kyläpaikkoja on jatkossakin tarjolla reilusti.

Mökillä oli edellen se kiva tuttu kiipeilypuu joka viimeksi tehtiin! Ja nyt olikin jännää päästä ulkoilemaan valjaissa, kun kerrankin siellä tarkeni olla eikä missään näkynyt edes lunta! Lilla viipotti kuin vanha tekijä pitkin puskia, mutta Yalbert oli kovin ihmeissään ja kyyhötti paikallaan. Oli siinä äippä ihmeissään kahden kissan kanssa kun toinen juoksisi ja toinen ei sitten millään. Lopputuloksena se, että Yalbert katseli tyytyväisenä mökin pihaa kantokopasta joka oli toisessa kädessä, ja Lilla pääsi tutkimaan paikkoja valjaissa, jotka olivat siis toisessa kädessä. Ja kyllä Yalbert lopulta oli portaiden tolpassa kiinni ja uskalsi ihan itse tulla kopasta pois ihmettelemään. Ehkä sekin joku päivä tottuu ulkoilmaan.

Ulkona oli muutakin ihmeellistä, nimittäin yhtäkkiä paikalle tuli kaksi koiraa! Siinä oli ihmettelemistä, mutta onneksi toiset kissat ovat osannee kouluttaa koirat niin ettei ne tule 2 metriä lähemmäs. Siinä on hyvä toisten sihistä ja toisten haukkua toisiaan. Ehkä sitä ajan kanssa joskus vähän totutaan toinen toisiinsa?!?

Nyt on ollut äippä koko viikon kovilla kotona kissojen kanssa. Isä on ollut koulutusmatkalla koko viikon, ja etenkin Yalbertille se on ottanut koville. Koko ajan kun äippä on kotona niin Yalbert nyhjää vieressä. Huomenna onneksi tilanne toivottavasti tasaantuu kun saadaan taas koko perhe koolle.

Kissa-ansa

Niin se aika vaan muuttuu. Kun olin pieni niin kissa-ansa oli sellainen iso laudoista ja vanhoista matoista tehty luukullinen laatikko johon "huijattiin" pieniä villikissoja mökillä, ja jotka sitten mummolan vanhassa tallissa kesytettiin. Nykypäivänä kissa-ansa onkin kissojen tekemä!



Meillä on kotona muutama kummallinen liukas kohta lattiassa, ja niihin meinaa oikeasti koko ajan liukastua. Ne on tulleet ihan tyhjästä ja ne myös vaihtelee paikkaa. Nyt olemme tulleet siihen tulokseen että kun Lilla ja Yalbert leikkitappelee lattialla niin ne samalla liukastaa sen kohdan lattiasta. Älä kysy miten se on mahdollista, se nyt vaan on näin. Kunnolla kiillotettu parketti voi olla pirullisen liukas! ;D Todellinen kissa-ansa!

Naisten ja miesten eroista kinastellaan ihan näin ihmistenkin suhteen, mutta entäs kissat? No, monta asiaa on jo tullut todistettua. Kun hiekkalaatikon vaihtaa uuteen, ja jos se vanha sattuu vielä olemaan uuden vieressä, niin Lilla käy pissalla siellä vanhassa (ei tarvitse siivota), mutta Yalbert painattaa suoraan uuteen. Tässä yksi monista tekijöistä jonka vuoksi Yalbert on myös talon toisena äijänä tunnettu ;)



Tänään saimme kissoille lisää muonaa ja toimituksen yhteydessä saapui myös kauan odotettu lelu; SULKAPIISKA! :D Sen perässä on niin kovin kiva juosta. Eivät ole muute lelut (narun perässä oleva hiiri, karvapuuhka) saaneet kissoihin lähellekään sellaista vauhtia kuin tuo "piiska". Sen perässä on kiva juosta matolla, maha mattoa viistäen, kun kynsillä saa hyvän otteen ja käännökset sujuvat nopeasti. Kovin moisessa touhussa vaan hengästyy...

Niin, ja kuvagalleria toimii taas! Tästä pääsee katsomaan meidän söpöläisiä. Isin ja äidin uudella lelulla kuvia pitäisikin alkaa ilmestyä vaikka kuinka. ;)

Kissut ovat alkaneet jälleen syödä! Välissä oli kohtuullisen pitkä kausi, jolloin liha tai säilykkeet eivät tahtoneet maistua. Nyt sydän ja poronliha katoaa lautaselta alta aikayksikön! Kana, joka ennen oli suurta herkkua, tuntuisi nyt taas olevan boikotissa... Kaikki muut säilykkeet on todettu mauttomiksi ja kissoille kelpaamattomiksi, paitsi muutamat kalasäilykkeet. Kala kun tuntuisi näille kissoille maistuvan!

Pitääkin ottaa uusi lelu taas kouraan ja lähteä metsästämään hyviä kuvia söpöläisistä. Ja kertaus on opintojen äiti, kuvat löytyvät täältä.

Kaksi pitkää pötköä

Ja ne pötköt makasi tänään sohvalla. Voitko kuvitella, kaksi kissaa (7 kk) makasivat 3 hengen sohvalla niin ettei siihen mahtunut enää yhtään ihmistä istumaan?!? Yalbert vei miltei 2 ihmisen tilan ja Lilla reilun yhden. Mokomat pötköt ;)




Lillan maha on jo tosi hyvän näköinen (jos katsot kuvaa tarkkaan niin huomaat että karvat siitä kyllä vielä puuttuu). Se joutui vielä viikko sitten olemaan muutaman yön tötterö päässä silloin kun pieni rupi alkoi irtoamaan ja haava kiinnosti vähän liikaa. Ja toisaaltaan pitämään Yalbertin hyökkäyksen loitolla, kun leikit näytti jo niin hurjilta että kohta se maha aukeaa... Onneksi kaikki pelkomme osoittautuivat turhiksi.

Edelleenkin Lillan haavasta tulee pieni naru, tai sitten sinne menee naru, riippuu siitä kysytkö äidiltä vai isältä =D Ei olla vielä päästy yksimielisyyteen siitä miten asian laita on.

Kissat hauskuuttaa puuhillaan joka päivä, ja vaikka luulisi että tässäkin asunnossa on kaikki jutut jo kokeiltu, mutta ei... Lilla tässä päivänä eräänä leikki viinipulloa ja makasi sohvapöytänä toimivan arkun päädyssä olevassa viinipullotelineessä kuin viinipullo ikään, pää siinä missä pitäisi olla pullon kaula ja pullon paikalla kroppa suorana. Tähän ei vaan kamera valitettavasti ehtinyt...

Yalbertin uusinta hupia on kuljetella lihapaloja pitkin kämppää, mieluiten sydäntä. Lihat on parhaimmillaan sohvalla, mutta myös kengät on hyväksi havaittuja paikkoja. Harmi vaan että kun Lilla tulee leikkiin mukaan se syö aina Yalbertin vaivalla kuljettaman lihan... Mikä tietysti tekee meidän ihmisten elämästä taas pikkuisen vähemmän hermoja raastavaa ;)